Ihmeellinen kesäpäivä Hämeenkyrössä, järvi peilityyni, aurinko kilottaa.

&nbsp Katsastan savusaunatyömaata, komeasti nousee, kerään omenia, käyn Ylivakerilla keskustelemassa ajankohtaisista asioista, puitu on jo kaikki, saan mainion hirvenlihalounaan, haen auton huollosta, kuinka onnellinen vapaa päivä kaiken lomassa – ja sitten jysähtää tämä tieto Kauhajoelta.

&nbsp Sitä kuunnellessa sujuu paluumatka Helsinkiin. Toisto Jokelasta ilmeinen. Kova yhteiskunta, kaikki väkivallan mallit helposti saatavilla, muuta ei tarvita. Media syyllistää hätäpäissään poliisia, tv-uutisissa vaaditaan jopa sisäministerin eroa! Hänhän tämän olisi voinut estää. Eikö nähdä jo laajempia yhteyksiä. Keskustelu jatkuu kauan. Radio ei enää soita surumusiikkia, liian hankalaa muuttaa ohjelmistoa…

&nbsp Illalla kustantajan kirjailijailta, sali täynnä libristejä, hyvä tarjoilu. Mutta nyt ei oikein sytytä, ei ole paras viritys. Ohjelman junamainen rakenne vähän rasittava, väsymys ja suru painavat.