Tämä päivä painetaan paikalliseen historiaan: ensimmäiset tolpat kierrettiin savusaunan perustuksiin, siis tällaiset keveät kierrettävät, jotka säästävän hiekkaa, styroxia ja betonia; sinne vaan tolppa savitöyrään uumeniin routarajan alle. Mutta tiukkaa vääntöä, joukolla koitettiin ja upposihan tolppa kun Tauno oli apuna. Lisää lihasvoimaa maanantaina. Sitten vain hirsikertaa latomaan. Huikaisee vatsasta, niin kauan tätäkin on valmisteltu.

&nbsp Meilläkin oli kisastudio katsomassa keihäänheittoa, ja pettymyshän tuli, ei voi mitään, vaikka selostajat kuinka urheasti yrittivät hehkuttaa pronssin arvoa. Mikä on kun ei tamperelaisilla askelmerkit pidä? Se nyt ensimmäisiä asioita luulisi olevan, minäkin muistan varhaiselta aktiivajoilta kuinka tärkeinä mittailtiin ennen pituuskisaa. Ehkä nämä salskeat pojat yrittävät vähän liikaa. Vai missä lie vika, kun yleisurheilu aina vaan rämpii (ei nyt syyllistetä sentään kunnon keihäsmiehiä, mutta kun odotukset oli hinattu niin korkealle…)

&nbsp Hautausmaa on monien merkitysten tyyssija. Ensimmäistä kertaa johdattelin täkäläisen tapahtumien yön hautakierrosta, tietysti sillanpääläisessä hengessä. Kuten vanha isäni tapasi sanoa: – Sinne on haudattu kaikki Sillanpään romaanien henkilöt. Ehkä niinkin. Monia ystäviä ja vihamiehiä lepää hyvässä sovussa siinä pienellä keskusalueella, jota kiertelimme, ja puhuin mitä muistui mieleen. Nämä ovat suosittuja, ainakin puolensataa kulkijaa tuli perässä.

&nbsp Pari pyörähdystä Heiskan tallitansseissa, sikaa ja sahtia (sahtia ei saa ilman sikaa!) sekä päätös kehäkahvilan pihassa, missä hirmuinen swingi kajahteli halki jokitörmän ja kirkonkylän. Kukahan muutaman kilometrin säteelläkään nukkui sinä yönä.