Laurina lata pellolle ja Perttuna pois.
  Kodikasta satelua. Levännyt ja latautunut. Katsellut uintia, ammuntaa ja beach volley palloa, missä naisten asut lähentelevät kreikkalaista ihannetta eli alastomuutta. Ruutu vilisee urheilua, sulkapallo näyttää selkeältä. Kiinan painonnostajat lähes pelottavia. Tämä on hirmuinen voimannäytös joka tasolla.
  Ajelimme ahvenfileiden jälkeen katsomaan Mannanmäen näkötornia, joka auki kolmasti kesässä. Hienoa että kylätoimikunta on sentään elvyttänyt vuoden 1918 voiton muistomerkin, jonka tätini mies E. L. Kivimäki rakennutti 1937. Ennen sinne aina retkeiltiin, sitten se oli pitkään suljettu ja hylätty ja heitteillä. Ei paljon valkoista juhlaa vietetty. Nyt voisi olla jo neutraali aika. Mutta vähäistä on käyttö: keväällä olisi ollut hyvä syy jotain kehittää, sodasta 90 ja tornin rakentamisesta 70 vuotta. Ilkivaltaakin on harjoitettu. Mutta pääsyy toimettomuuteen on kulttuurikunnan ponnettomuus, otaksuisin.
  Sama käväisi mielessä, kun myöhästyimme koskinäytöksestä. Kuulu Hämeen hälläpyörä on auki puoli tuntia! Hävetkää nyt vähän. Kuinka Imatran koskea voidaan juoksuttaa komein kuohuin joka viikko ja heittää päälle Sibeliusta ja Kalevalaa ja valoshowta. Eikö Kyröskoskenkin vaiheille voisi edes pienen ohjelmallisen tuokion kehittää? Vaikka runon joku lausuisi. Ei mitään. Niin minimalistista kuin mahdollista. Ei koskea sen puoleen missään mainostetakaan paitsi esitteessä. Lukeeko matkailija Hämeenkyrön Sanomista, koska se puoli tuntia taas onkaan?
  Kissa kuumalla katolla oli hyvä näytelmäelokuva, erinomaisesti näytelty aikansa taustaa vasten. Mutta Turkan hölinöistä saa yhä vähemmän järjellistä tolkkua jos se on tarkoituskaan. Joskus hänen logiikan kuiluja ylittävät assosiaationsa olivat riemukkaitakin, nyt enää kohtalaisen sekavia. Näytti toinenkin kaljupää änkyttelevän vähän hämillään. Pääasia että on energiaa ja nauru raikuu.
  (Muuten: Turkkakin liittyi jälkiviisaisiin, jotka nyt ylistävät Solzhenitsyniä, jota olivat ensimmäisinä polkemassa 70-luvulla. Eipä kuulunut silloin Joukolta puolustuksen rintaääntä kun Alexanderia rahdattiin ulos Neuvostoliitosta.)