Otavan pihajuhlaan oli vaan mentävä, vaikka olen toisen kustantajan rullassa tänä syksynä. Bulevardilla kävinkin ensin Riitan puheilla kuvia katsomassa, aikataulua sondeeraamassa. Sitten kuulin Uudenmaankadulla Janen kesäkuulumiset ja painuin pihalle syömään ja juomaan ja puhelemaan.

&nbsp Katariina Romppainen tuntuu viihtyvän Akaassa, menetimme hänet Hämeenkyröstä. Gennadi Muravin kertoi seikkaperäisiä tietokoneselkkauksiaan, joita minullakin varastossa riittämiin. Raija Mattilan kanssa syvennyimme tärkeään eli Sydämen asialla -sarjaan, joka kuulemma on kiivennyt myös älykköjen suosioon eikä syyttä. Raija oli nähnyt Ainon viimeksi puolen metrin mittaisena, nyt tapasi vähän pitempänä kun tyttö toimittaa Otavaan käännöskirjoja. Vesan kanssa sovimme että nyt isketään talvisotaan ja Taipaleenjokeen, mistä pitäisi libretto pyöräyttää. Varsinainen Yrjö Jylhän tuntijakin löytyi yllättävän läheltä. Kirstin ja tyttärensä Katin kanssa sana Vammalasta. Maria-Liisa Nevalakin tervehti meitä ystävällisesti koturneiltaan ja harmitteli, ettei Palmuista sitten saatu uutta teatteriesitystä. Satu vastustaa näitä dramatisointeja, epäilee että hyvät kirjat pilataan eikä ihan turhaan. Muistan hänen myös ihmetelleen mikseivät ota Mikan syvällisiä näytelmiä, miksi tahtovat vain tehdä viihdettä. Pultsi Karila ja muutama muu Waltarin harrastaja tuntui aika innokkaina kärkkyvän vedoksia elämäkerrasta. Antti Eskola tarkastelee elämäntyötään iän viisastuttamin silmin ja Lauri Törhönen tuskaili avioeroaan ja kaikkea tätä tarkkaili muuan kolumnisti korkealta mäeltä tohtimatta laskeutua sekalaiseen seurueeseen.

&nbsp No siinä päällimmäiset perinteisestä hyörinnästä tällä kerralla tavallista kolakammalla pihalla.