Matkalehden fiksu toimittaja Sari Pöyliö pyörähteli eilen etsimässä Hämeenkyrön matkailuprofiilia. Ei sellaista oikein ole, lohdutin, oppaana toimiva Jouko Hannukin sanoi yrittäneensä turhaan tavoitella jotakin kunnan matkailuohjelmaa tuekseen. Mutta muuten katseltiin ja puheltiin.

&nbsp Sari kertoi kuvaavan puhelinkeskustelun, kun hän varasi ilmoituksen perusteella majoituksen maatilalta tuolta vastarannan maisemista. Hänestä tuntui kuin olisi pyynnöllään pahasti häirinnyt isännän päivärauhaa. Emännän piti keskeyttää kaivonpuhdistus ja ryhtyä mökkiä lämmittämään. Myllykolussa kun pyörähdimme, opas tiukkasi aggressiiviseen sävyyn millä asioilla oikein liikutaan. No Maisemakahvilassa sentään saimme totutun ylivuotavan ystävällisen vastaanoton ja munkkikahvit, hyvä Katariina.

&nbsp Kiva on joskus katsella tätä touhua vieraan vilpittömin silmin. Siitä tulikin idea, että Hämeenkyrö voisi profiiliaan vieläkin madaltaen poiketa kaikista kunnista maassamme. Täällähän on tietääkseni sinnikkäitä matkailuyrittäjiä, mutta yleinen ilmapiiri ei suosi heidän ponnistuksiaan. Mitä jos tämä tunnustautuisi reilusti maan matkailijaepäystävällisimmäksi kunnaksi, joka suhtautuu vihamielisesti vierailijoihin. Minimoidaan tarjonta ja käännetään selkä kyselijöille. Se voisi olla virkistävä valtti: kunta joka ei totisesti tuppaudu teitä miellyttämään! Koettakaa jotenkin selviytyä. Mitään ulkopuolisia kiinnostavaa kesätapahtumaa ei ole eikä tule. Loistava ajatus. Tällaista satakuntalais-hämäläisen kansanluonteen rehellistä ilmentymää voisivat tulla ulkomailtakin ihmettelemään tänne EU:n takamaille.

&nbsp Kansanluonteesta puheenollen, aina huvitun mielevistä mielenosoittajista. Jos kirjoitan näille sivuille oman mielipiteeni vaikka nyt näytelmästä, en saa tietenkään perusteltuja vastaväitteitä saati toisenlaisia tulkintoja, mutta erilaisia vähemmän kekseliäitä (nimettömiä) pudotuksia postilaatikkoon. Tältä pohjalta ei ole ihan helppo ponnistaa kukoistavaksi kulttuurikunnaksi, mutta miten olisi maan ainoa tyystin kulttuuriton kesäkunta. Se jotain olisi tässä kesätarjonnan kiehuvassa kirjavuudessa. Jos tänne meinaat, ole sitten hiljaa ja heitä henkiset huolet!

No nyt on oikaistava ylläolevasta eräs kohta, kun Myllykolun oppaana toimiva Antti reippaasti soitti ja kielsi olleensa aggressiivinen toimittajalle. Päinvastoin hänen tulkintansa mukaan toimittaja käyttäytyi hyökkäävästi. Mutta miksi hän niin olisi tehnyt? En ollut juuri paikalla, joten relata refero.

&nbsp Positiivista on se, että kerrankin joku ottaa reilusti suoraan yhteyttä ja selvittelee asiaa. Tämä on noteerattu ja otettu vastaan.

&nbsp Mutta on täällä ripeätä toimintaa muuallakin. Aamulla muuan hortoilija tuolta kivitalon puolelta anasti Hesarini ja muutenkin häiriköi aamukahviamme, joten pyysin viranomaisia ja talon isännöitsijää vähän pitämään silmällä häiriöpesäkettä, kun siellä muutenkin bilettäminen tuntuu yltyvän ja mopoilu tiellä kiihtyvän. Kyllähän panivat heti toimeksi ja täällä kävi aamupäivän mittaan kolmekin valvovaa henkilöä tarkistamassa tilannetta.

&nbsp Jos jotain vaikkapa kulttuuriasiaa kuntaan soittelee, niin eipä konsanaan samalla rivakkuudella asioihin tartuta. Kunpa edes kohentaisivat sen Myllykolun repaleisen ja ikivanhan kirjanäyttelyn, näin juhlavuoden kunniaksi.

&nbsp Waltarin plagiaatti sävähdytti, kun viimein sain anastetun ja lyttyyn käännellyn Hesarin käsiini. Juuri Ihmiskunnan viholliset, jota olen viimeksi lukenut. Mika ei pitänyt pintaansa ulkomaan huijareiden kanssa, niinpä veijarit yrittävät vieläkin hänestä hyötyä. Kiinnostavaa.