Eilen sillanpääläiset iltamat Mahnalan lavalla. Taas nähtiin, että jos ihmiset vain vaistoavat, että siellä on vaarana kohdata jotakin kulttuurin tynkää, niin eivät tule. Tanssiväki loisti poissaololla eikä kirjaston ystäviäkään kovin paljon paikalle ilmaantunut. Kulttuurikunta elää elämäänsä.
  Voisihan ohjelma olla railakkaampikin, mutta idea oli hyvä: virittää iltamat Sillanpään mainion ’Ohjelmaa’ -novellin henkeen. Jussi Niinenmaa sentään räväytti terveyspuheensa ihan ponnekkaasti ”rivosuisen ja märkäviiksisen” suutari Seet Järvisen hahmossa. Oli luentaa ja lausuntaa ja ihmeellisen tolkutonta tanssinkekkalointia á la Jumehniemi. Muuten rohkenen olla vähän sitä mieltä, että Sillanpään teksti välittyisi jopa huumorissaan paremmin, jos sitä ei luettaisi vanhoin taatamaisin korostuksin.
  Tanssi nyt oli pääasia, ja Kylänmiesten johdolla iskettiin taas mokkasiinia permantoon – jo toisen kerran samalla viikolla. Poistokirjojakin myytiin kirjaston valikoimista, mikä aina riepoo, kun varastot hupenevat, mutta minkäs teet jos rahaa ja tilaa uupuu. Kirjaston hyväksi tässä juuri rahaa kieruttiin, mutta eipä ollut kansan käsi kyllin karttuisa. Arpajaisissa Marja voitti uuden kirjan, mutta hullummin kävi Kaunolle: sai Pitkon punavärisen taulun ja joutuu nyt ihmettelemään minne sen voisi kätkeä.
Pitkästä aikaa lempeän helteinen pyhäpäivä, saatoin lukea Ihmiskunnan vihollisia ulkona puutarhatuolissa. Ehkä synkein ja pessimistisin lukemani romaani, pahuuden, julmuuden, keinottelun, rappion ja karmeiden rikosten kyllästämä. Ihmisvihaajan kirjoittama?
  Elokuusta poikkesi pari katsojaa raportoimaan, kuulemma oli ankea ja tylsä näytelmä, mutta yleisömenestys hyvä. Pilvipoutainen sää ihanteellinen.
  Oli mentävä hakemaan henkistä kirkastusta Sastamalan Gregorianasta. Rakas harmaakivinen vihkikirkkomme täyttyi hartaasta kansasta, ja nautittiin soinnukkaasta keskiaikaisesta soitannasta ja laulannasta, arkkiluutun ja viola da gamban sävelistä, vokaaliyhtyeen valoisasta sanomasta, sopraanon kultaisesta kurkotuksesta taivaan korkuuteen. Rovasti Virtanen kertoili meille väliajalla kirkon historiasta ja rakenteista, ja muutenkin valaistuimme ja päivän raskas paino valahti harteilta.
  Yöllä luin Ihmiskunnan viholliset vahvistunein voimin sen lohduttomaan loppuun saakka.