Vaihteeksi tällaista kulttuuria: painelimme Parkanoon Käenkosken lavalle, missä Matti ja Teppo villitsivät tanssikansaa. Marja ja veljensä Artsi tuntevat nämä pojat jo nuoruutensa Turusta, joten meitä oli kova fanijoukko, Saara innokkaimpana. Koko juttu oli Marjan hohdokas idea. No tulipa ainakin tanssittua hiki selässä, irtonaista liikuntaa on sekin näiden poikain rivakassa tahdissa. Illan päätti mainio kappale, jossa vaaditaan pöytä täyteen kuplivaa juomaa, eikä olla ihan nuoriakaan enää, sen naamasta jo huomaa… Mutta jalka nousee sentään.
  Muuten pyöräilty myös Timin männylle ja katsastettu Paavo Yrjölän muistokivi, josta huomaammekin, että Amsterdamin kultamitalista on näinä päivinä kulunut 80 vuotta. Radio-ohjelma tässä Paavoa muistelikin ja siteerasi kirjaani Vesan kertoman mukaan. Kuka tietää että olen huomattava urheilukirjailija…
  Myllykoluun virtaili aika harvakseen autoja parvekkeen ohi, mutta Alisa sinne paineli sisarineen ja kävi täällä ensin ilmoittautumassa. Ne varmaankin tykkää että ihan kiva näytelmä. No mikäs siinä sitten ellei enempää vaadikaan. Kertoipa muuten, että Kangasalan Rampissa oli ollut hieno viimeinen näytäntö, katsomo aivan täynnä. Onnea heille komeasta kesästä! Minä luen tässä jo Ihmiskunnan vihollisia, helkatin monisyinen ja runsastietoinen romaani alkukristittyjen ajoilta Roomasta. Ei enää montaa piirtoa puutu elämäkerran viimeisistä luvuista.