Kangasalan Ramppi-teatteri: Suden hetki. Kirjoittanut Aulis Aarnio ja ohjannut Sina Kujansuu.

&nbsp Näin myöhäiseen meni tällä kerralla ennen kuin ehdimme tuttuun Ramppiin. Mutta kannattipa ajella aurinkoisena pyhäiltana. Eletään heleintä heinäkuuta, mikä kukkaloisto Törmällä ja Soinilassa, kun päivällä lenkkeilimme.

&nbsp Rampissa huomiomme kiintyi nyt erityisesti Sinan hienoon ohjaukseen. Ei ole koskaan näyttämökuva elänyt sillä tavoin Kangasalla, komeita joukkokohtauksia, aina jossakin tapahtui, mutta ei liian keksittyä ja tuputtelevaa, edes lasten kohdalla. Juhannusjuhlassa oli todellista tunnelmaa. Puvustus huolellista ja huippuluokkaa kun elettiin 30-lukua, apua saatu Hämeenlinnan Kaupunginteatterista.

&nbsp Tähän oli siis satsattu ja saatu sponsoritukea kuten ennenkin, mutta kuinka onkaan joukko siellä kehittynyt! Yhtään heikkoa roolisuoritusta ei silmä tavoittanut, ja äänet kuuluivat hyvin ilman poskimikrofoneja, yksi kokoava mikki edessä. äänimaisema hienosti hallittu, kuoro-osuudet tehostettu. Musiikki reipasta ajan iskusäveltä. Mutta rajantakaisen kommunismin uhkaa ei samalla tavoin tehostettu, ehkä ei vielä 1929-32 ollut sillä tavoin aihetta.

&nbsp Auliksen teksti on tutkittua ja punnittua kuten aina, mutta nyt taisi olla enemmän vivahteita poliittisessa kuvituksessa kuin joskus. Vasemmisto ja oikeisto halkesivat myös omassa keskuudessaan, Lapuan oikeus ei kaikkia IKL:n piirissäkään saati kokoomuksessa miellyttänyt. Sama taisto työväentalossa sosialidemokraattien ja kommunistien kesken. Tässä oli ihan kiintoisia dialogeja, vaikka historia sinänsä on tuttua. Jos jonkun toiveen esittäisi, tekstissä voisi joskus olla jokin irtonaisempi, ikään kuin odottamattomampi langanpää.

&nbsp Jalmari Finnen tyyppi oli näytelmän väriläiskä, siinä tuli uusia piirteitä esiin. En ainakaan muista lukeneeni Finnestä näin aktiivista poliittista toimijaa, valistuneen yksinvaltiaan ajajaa, mutta Aulis oli saanut tietoja Finnen ja Esko Riekin (EK) kirjeenvaihdosta. Sina puolestaan tehnyt Finnestä (hupaisa Jarmo Salo) sisäisen kuvan, tällaisen lennokkaan filmari-Jannen, jolta eivät ideat loppuneet.

&nbsp Monien hyvien roolien joukossa nousi vahva kommunisti Hongisto esiin (Pentti Aittokallio) ja eritoten esityksen tähti, sinimustien kärkihahmo Toivo Aunus Koskenvirta, jota Julius Haarla ihan oikean suvun edustajana esitti iskevästi ja terävästi. Kerrankin nähtiin näyttämöllä uskottava ja todellinen kotifasisti ilman karikatyyrin tai helpon pilkan koristeita. Se on jo jotakin. Isänmaalliseen luutnanttiin oli rohjettu sirottaa jopa jokunen rehti ja sympatiaa herättävä piirre. IKL:n kesäjuhlastakin kehkeytyi oikean ja puhtaan tyylin mukainen tapahtuma kauniine voimisteluesityksineen. Näin loppu nousi vaikuttavaksi, kun sen pohjaa ei ennalta purettu leimaamalla äärioikeisto pellejoukoksi; riittävää kritiikkiä kuultiin kyllä Tulenheimojen kotona. Hauska oli havaita, kuinka Hannu Kylä-Laaso oli kehittynyt tehtailijan pettyvässä roolissa ja vanhat konkarit Jussi Saari tannerilaisena työväenmiehenä ja Kalevi Pietilä sinimustana rovastina pitivät hyvin kutinsa.

&nbsp Uusia naisia oli, eteviä: varsinkin Trine Laurokari luokkien välissä seikkailevana Almana ja Heli Pajula tyylikkäänä pankkivirkailijana. Aina luotettava Marja-Liisa Niittynen kommentoi lääkärinä poliittisia liikahduksia, joita Aulis itse viisaana kansanedustaja Tulenheimona ikään kuin pani paikoilleen. Tietysti myös Pentti Lahti-Nuuttila toi parlamentaarista arvovaltaa suutarimestariin ja vallankin Ukko-Pekan radiopuheeseen, ja mainion Siirin (Terttu Koivuniemi) olivat työväenkokouksiinsa löytäneet.

&nbsp Kaikkiaan näytelmä on hyvin maltillinen ja humaani, vaikka esitteleekin yhteiskunnan ääripäät siekailemattomasti. Pessimistinenhän se myös on, loppu kiertyy takaisin alkuun: uusi uhri maassa, pieni poika todistajana. Kansan eheytymisestä ei vielä ole juuri aavistusta. Kokonaisuus toimi kuin kohdilleen trimmattu orkesteri, väkeäkin vilisee siellä nelisenkymmentä päätä. Myönteinen yllätys kertakaikkiaan, hatun noston arvoinen suoritus kaikilta. Ramppi on nyt noussut pysyvään painoluokkaan ja Pirkanmaan johtavaksi kesäteatteriksi Tampereen tarjonnan kilpaillessa edelleen keveyden ja tyhjän ilonpidon taidoissa.

&nbsp Suden hetki menee enää kerran, ensi tiistaina, joten mattimyöhäisillä on vielä tilaisuutensa.