Keinahtelin Kyröstä kuunnelleen levyltä Arto Paasilinnaa (Liikemies Liljeroosin ilmalaiva) – kieltämättä siinä on vakavalla naamalla kehitelty poskettomia tarinoita. Ihailen Arton asiantuntemusta mitä moninaisimmissa tekniikan, byrokratian ja ilmailun yksityiskohdissa. Esa Saario lukee mehevästi, matka taittuu.

&nbsp Takana vaiherikas viikonloppu, joka alkoi Tampereella yliopiston juhlasalissa: nyt vuorossa täkäläinen publiikki, jossa Alma ja Vilho (tosin poissaollen, Provinssirockissa..!) saivat maisterinkirjansa. Erinomaista. Juhla oli viritetty ilman asianomaisten marssimista parnassolle; kuuntelimme siis Jarmo Rantasen katsausta omaan elämäntyöhönsä Tampereen kukoistuksen hyväksi sekä Teatterin ja draaman tutkimuksen maisterin Maria Salomaan hienoa, vapautunutta ja säkenöivää puhetta valmistuneille. Tunsin ylpeyttä entisen oppiaineeni puolesta, ja tämä kuohuviineilläkin noteerattiin. Gaudeamus igitur laulettiin, Almaa ja ystäväänsä Anninaa onnittelin, olipas iloista ja liikuttavaa. Kuinka sattui vielä lasten entinen opettaja Eila Vorne tulemaan vastaan aseman pasaasissa; sain kiittää hyvin annetusta perusopetuksesta aikoinaan Heinijärven ala-asteella.

&nbsp Juhlat jatkuivat lauantaina Koskilinnassa, kun pelikaverimme Asko Myllymäki täytti hämmästyttävät 70 vuotta. Kun on seurannut miehen laukaisuja ja torjuntoja kentällä, ei ikinä uskoisi tuohon ikään ehtineensä. Siellä pelaavat harmi kyllä ilman minua tämän kauden. Mutta missäs Pitko lusmuili kun ei tullut onnittelemaan? Jutun oli sentään värkännyt Askosta Aamulehteen, missä asianmukaisesti mainittiin paitsi rankkariansionsa myös jätteenpolttolaitoksen vastustus ja kyrökoskelaisen perinteen harrastus. Istuimme hyvässä seurassa Sonja ja Jorma Nikkilän ja Hirvelän Jussin kanssa, saimme vankkaa villisikaa, joimme hyvää sahtia ja kuulimme Yrjölän Matin urheilullisia muistelmia. Askohan oli aikanaan Ponnen puheenjohtaja. Ehkä tästä vielä kerkiän kentälle minäkin.

&nbsp Loppu oli nurmenajoa, Taatalan kunnostusta, veneen tyhjennystä, kokon kohottelua, ja jalkapalloa, tietysti lämpöistä seurustelua rakkaan Marjan kanssa; latauduin, lepäsin ja luin Turms kuolemattoman mystis-eroottisia seikkailuja sikanien maassa. Turkin yllätysvoitto Tšekistä nostatti mieltämme, kelpasi taas palata tänne Sepikselle työkoneen äärelle. Täällä on Aino pitänyt omia valmistuijaisiaan perin siististi ja toivon mukaan kohtuullisen äänettömästi. Tiskit odottavat.