Ilmajoella Pohjalaisia-oopperan ensi-ilta, samalla tiedotus tulevasta oopperasta 2010.
  Olen lupautunut kirjoittamaan ensimmäisen librettoni, oopperan Taipaleenjoesta talvisodassa. Tilaus tuli heiltä, idea syttyi Yrjö Jylhän runoista Kiirastuli sekä Jevgenij Dolmatovskin muutamasta runosta. Siitä erikoinen taistelu käytiin Taipaleella, etttä molemmin puolin oli komppanianpäällikkönä runoilija. Sota merkitsi heidät iäksi, runot kirvoittuivat tulihelvetistä, Jylhä kirjoitti pääteoksensa.
  Tätä on jonkun aikaa tässä haudottu. Nyt ajatus lyötiin ulos, mukana ohjaaja Tuomas Parkkinen, Tapsan poika, joka käväisi Myllykolussakin näytelmässämme Sarvipäiden paratiisi 1990. Pohjalainen media oli ideasta varsin kiinnostunut, siellä poseerattiin tykin vieressä ja joen rannassa, puhuttiin radioon ja nautittiin maittava lounas Tynjälässä. Hyvänä pidettiin, samoin ensi-illassa, jonka päätteeksi tarjoiltiin anteliaat pidot sadalle hengelle kunnantalossa.
  Väkisin tulen taas verranneeksi oloihin Hämeenkyrön kulttuurikunnassa. Olen muutamaan otteeseen viritellyt ajatusta ooopperasta Laitilansalmen rantaan, mutta mikään ei ole toistaiseksi nytkähtänyt. Ja sen ajan (35 vuotta) kun olemme Myllykolun kesäteatteria pyörittäneet, en muista kunnan pitäneen mitään tilaisuutta sen kunniaksi. Ei edes Sillanpään 100-vuotisjuhlissa 1988.
  Ilmajoella onkin hengissä vielä tavaton talkoointo: 2000 vapaaehtoista pyörittää oopperaa. Heitä onkin syytä palkita. Näyttämö on komeimpia Suomessa ellei kaikkein antoisia. Kelpaa tänne sotanäyttämöä levittää ja sävelittää. Ilkka Kuusisto säveltää oopperamme, mistä olen innoissani. Jonkun puhelinkeskustelun olemme käyneet, työ alussa.
  Järviluoman-Madetojan Pohjalaisia on suorastaan sikäläinen kansallisooppera, ja komeasti se vedettiin Atso Almilan ja Keijo Kupiaisen johdolla, väkeä mahtavasti, solistit lauloivat linjakkaasti, varsinkin Jussi Ziegler Jussin roolissa, viime hetkellä siihen hypännyt paikkaaja. Nimismies ja Karjanmaan Köysti sekä häjyt tekivät meihin vaikutuksen, tietysti ihana Riikka Sirén Liisan osassa ja Minna-Sisko Mutanen Maijana. Ja varsinkin Anssi Hirvonen muhkeana kriivarina, koominen täysosuma, harvoin on viinaa vedetty niin kirkkaalla tenorilla kuin tässä. Kaikki pärjäsivät hienosti, yleislinja luotettava, ehkä sovinnainen, siis perustulkinta, tinkimätön ja hallittu.
  Tästä on sitten räväytettävä tuliasemiin 1939, joki välissä, kansojen, ihmisten, tajuntojen, manalanjoki, ylittämätön: runojen joki, Taipaleenjoki. Kiihottava aihe, varsinkin nyt kun paikka on palautettu mieleen täydessä toiminnassa ja tehossa. Kesäyössä ajelimme kotiin Hämeenkyröön syvissä mietteissä.