Kun vasta luin viikonvaihteen lehtiä, huomasin luokkakaverin Jorma Kaimion ansiokkaan jutun Hesarissa, missä hän tarkastelee Arto Paasilinnan laajaa suosiota ja sen salaisuutta Euroopassa. Käännettyjen kielten lukumäärässä Arto on ohittanut Waltarin, mutta ei läheskään painosten ja myytyjen kirjojen määrässä. Osoittaa vain, että yhä eksoottisemmille kielille suomalaistakin kirjallisuutta voidaan kääntää.

&nbsp Olisiko Paasilinna muuten Waltariin verrattavissa? Yhteisiä piirteitä löytyy. Kumpaakin on vähätelty kotimaassa ja suosittu ruhtinaallisesti ulkomailla, Waltaria varsinkin Yhdysvalloissa ja espanjankielisillä alueilla, nyttemmin erikoisesti itäblokissa. Paasilinna on vahva italian- ja ranskankielisillä alueilla. Jorma osoittaa hyvin Paasilinnan neljä tasoa, jotka nopealta hotkaisijalta jäävät huomaamatta. Ehkä hän todella on mainettaan syvempi kirjailija. Olen lukenut Paasilinnaa kevyesti, tarkkaamatta näitä tasoja, niin monet muutkin. Ehkä ne tulevat luonnostaan mukana eivätkä vaadi kovin tarkkaa analyysia. Silti Waltari on monin verroin rikkaampi ja syvällisempikin kirjailija, ja hänen uskonnollinen, mystinen ja metafyysinen tasonsa liikkuvat eri ulapoilla kuin Paasilinnan yrmeä yhteiskuntalaitosten kritiikki. Tietysti historian tietämyksessäkin on jonkun verran eroja, samoin tyylin vaihteluissa. Yhteistä voisi olla henkilöhahmojen tiettty toistuvuus, formuloiden samankaltaisuus teoksesta toiseen vain ajat ja paikat vaihtaen. Siinäkin on avain menestykseen, tuttuuden, ennen luetun vaikutelma. Kummankin valtateema on ihmisen vapauden vaatimus. Siinä he eivät paljon eroa.

&nbsp Luin myös Staffan Bruunin järkyttävän reportaasin Hbl:stä kiinalaisesta kalastajakylästä, jonka korskea öljy-yhtiö on ominut ja täysin tuhonnut. Tällaisia karkean globaalin kapitalismin esimerkkejä on varmaankin vaikka kuinka paljon, ja kun niistä kerrotaan inhimillisestä näkökulmasta kuten tässä, ne riipaisevat mutta vaikuttavatko ne mihinkään? Rohkenen epäillä. Elämme tunnottomien saalistajien maailmassa, ja ainoa laiha lohtu on se, että sellaisessa on aina aikojen sivu eletty, lukekaa vaikka Waltaria.