Hulmahtaen alkoi suvi. Pikainen saunareissu Hämeenkyröön teki terää, taas työt maittavat. Siellä asuu sarvipöllö poikasineen pihakuusessa! On heistä nyt Marjalle seuraa, kun lymyilen täällä viikon tiedostoihin ja lähdeaineistoon uppoutuneena. Pöllönpojat keikkuvat vaahterassa parvekkeen nurkalla ja tuijottavat silmät ymmyrkäisinä mitä ihmislapset puuhailevat. Yksi torkkui rähmällään ohuen oksan varassa, hyvä ettei maahan tippunut. Kunpa ei kissa niitä hätyyttelisi, voi vielä saada emopöllön niskaansa. Kirjosiepotkin ovat ihan hermona.

&nbsp Vesi oli 18 astetta, väitti Artsi. Hyvin saattoi heittää talviturkin. Ja serkkuni Kaija poikkesi ja toisen serkun vaimo Onerva, noin vain kylään kuten ennen vanhaan. Miten hauskaa. Kasvimaa ja perunat kylvetty, ruoho toiseen kertaan ajettu. Jotain aina sentään.

&nbsp Katselin Ensimmäisen piirin viimeisen osan. Kuinka julmaa ja kuinka eleettömästi toteutettu. Hienoin sarja miesmuistiin. Ainoa vain, että siitä seuraa ahdistus, päivän masennusannos. Kuinka ihmiset ovat toisiaan kohdelleet. Vasta äskettäin tekijää vainottiin ja karkotettiin maasta, eihän siitä ole kuin kolmisenkymmentä vuotta. Ja kuinka venäläiset itse osaavat tyylikkäästi nämä historian karmeudet tilittää. Oppi monille muille. Korkea kunnioitus tämän tason tekijöille.

&nbsp Suven ihanuutta ei silti mikään pimennä. Eikä Marjan lempeyttä ja iloisuutta. Onnen poika, kun voin siellä piipahtaa ja taas takaisin töihini porhaltaa.