Keskustelu Välimerestä ja Waltarista Tieteiden talossa: yllättävän antoisa. Hannu Raittila oli aiheesta ansiokkaasti perillä, tietysti myös tuore professori Tuomo Melasuo ja Esa Aallas veti virkeästi paneelia. Tännekin riitti yleisöä irtotuoleille ja ovensuuhun saakka. Eniten puhuttiin poliittisista allegorioista Waltarin romaaneissa sekä Raittilan ajatuksesta, että Waltari toi suomalaiset Välimerelle eikä niinkään Välimerta Suomeen. Mikael tietysti olikin turkulainen, ja Johannes kreikkalaisena omaa suomalaisia piirteitä talvisodan hengessä, mutta ainakin Turms on aidosti esilatinalainen tyyppi vai mitä.

&nbsp Ei näitä Välimeren kuvaajia meillä tosiaan monta ole, lähinnä Göran Schildt purjehduskirjoissaan ja Johannes Salminenkin esseissään. Waltari on monessa suhteessa ainutlaatuinen, varsinkin islamin maailman kuvaajana jo 40-luvulla.

&nbsp Nyt näitä helsinkiläisiä tilaisuuksia on ollut riittävästi, ja näkökulma alkaa siirtyä kesäksi maakuntiin: seuraavaksi Sahalahdelle, Hattulaan, Iittalaan ja tietysti Vammalaan, missä varsinaiset Waltari-festivaalit puhkeavat kesäkuun lopussa. Törmäsin WSOY:n ovella kirjailija Paavo Lipposeen ja saatoin varmistaa, että hänkin on tulossa Vammalaan todistamaan suhteestaan valtaan ja Waltariin.

&nbsp Kirjoitan tätä perjantaiaamuna ja katselin juuri Kata Kärkkäisen haastattelua aamutv:ssä; nyt häntä on kai mahdoton enää jättää hieman koomiselle odottelulistalle Kirjailijaliitossa. Uusi teoskin tuntui aikatasoiltaan kiinnostavalta. Riiputtaminen on tuonut hänelle paljon lisämainosta, mikä tuskin oli liiton viisaan raadin tarkoitus.

&nbsp Iltapäiviin kiivaasti töitä, sitten suunta Hämeenkyröön Villa Viehätykseen, missä Marja ja kissa Sima toivon mukaan vetreinä odottavat.