Kirjailijaliiton istunto Villa Kivessä, eri aiheita pitkin päivää, minäkin menin kertomaan ’Kollega Waltarista’ ennen yleiskokousta. Kuinka kollegat suhtautuivat Waltariin, kas siitä on karvaita esimerkkejä riittämiin. Kirsi Kunnas oli oikeassa, kun tähdensi jälkikeskustelussa, etteivät nämä asenteet ole mihinkään muuttuneet, vaan vaikuttavat edelleen keskuudessamme. Ylivoimaista tai muuten poikkeavaa kykyä on toisten vaikea kestää, ja klikkipeli ja kollegiaalinen alasampuminen ovat ikiaikaisia käytäntöjä.

&nbsp Tästähän olisi voitu jatkaa siinä yhteydessä, kun käsiteltiin lyhyesti liiton hyväksymät uudet jäsenet. Kävi ilmi, että näitä ei voida millään eksplisiittisellä tavalla perustella, ne vain joko hyväksytään tai sitten ei. Kuten antiikin sirkuksessa: peukalo alas tai ylös. On vain uskottava, että pieni raati on tehnyt huolellisen kirjallis-taiteellisen analyysin ja sen perusteella valinnan, ja lista sitten siunataan vaitiollen. Uusista jäsenistä olisi kiva kuulla edes vähän läheisempi tuotannon esittely, kun useimmat ovat vielä outoja nimiä.

&nbsp Kata Kärkkäistä ei käsitelty, koska hänen uusi kirjansa on vasta ilmestynyt eikä ehtinyt puntariin. Onkohan hänkin vähän liian poikkeava kyky, että hänet voitaisiin heti nielaista. Olisi aikanaan hauska kuulla, millaisin arvoperustein uusi teos joko kohentaa Katan kirjailijakuvaa tai sitten ei, kun hänen tuotantonsa täydentymistä on taannoin jääty odottelemaan. Mutta tarkempia perustelujahan ei siis kokouksessa kuullun perusteella koskaan saada tietää.

&nbsp En ihmettele, jos tätä pidetään vähän salaseuraisena menettelynä, mutta niinhän jokaisella klubilla on oikeus valita jäsenet ihan oman halunsa mukaan. Vai voidaanko valtionapua nauttivat liitto rinnastaa klubeihin?