Vapaussodasta on edelleen vaikea puhua. Vankileireistä ja teloitetuista on huomattavasti helpompi. Kun tv-uutiset kertoi vapaussodan muistotilaisuudesta Finlandia-talossa, perään liitettiin kuin mantra tiedote sodassa ja leireillä kuolleista. Siitä että maa vapautui punaisesta pakkovallasta ja venäläisestä sotaväestä, ei sanaakaan. Ei tietenkään. Ei meidän presidenttimmekään halua muistaa vapautusta, vaan hävinneen puolen uhreja. Hänellä oli nyt muistojuhlan naikaan tärkeä kokous turvallisuuspoliittisesta selonteosta linnassa. Perusteluna valinnalleen hän on maininnut työväenliikkeen taustansa.
  Ennen oli semmoinen käsitys, että presidentti kohoaa valintansa jälkeen puoluejakojen yläpuolelle. Onko nyt niin, että punaisten muistojuhla edustaa kansan eheyttä ja kokonaisuutta, mutta vapaussodan voiton muistojuhla päinvastaista, kansan kahtiajakoa? Jos kävisi molemmissa, olisiko se jotensakin linjatonta. Päinvastoin, sehän eheyttä edustaisi.
  Suvi Rihtniemi on saanut vasemmistolta moitteita puhuttuaan aivan asiallisesti vapaussodan muistosta jossakin tilaisuudessa. Valkoinen totuus on vieläkin tabu kuten on ollut Väinö Linnasta ja 60-luvulta alkaen.
  Ihmeellistä on mielestäni sekin, että Suomi taistelee noinkin tasaväkisesti lätkässä suurvaltoja vastaan, niillä kun sentään on materiaalia mistä valita pelaajia. Kaksi voittoa USA:sta oli ihme, mutta Venäjän rauhallisen tyylikäs peli oli jo täysin tavoittamaton. Saivatkohan nämä Selänne ja S.Koivu mitään näkyvää aikaan? Vanhojen miljonäärien tilalle on saatava ”nälkäistä” (kuten he sanovat) nuorta voimaa. Muuten Sveitsi ja Latviakin menevät pian ohi.