Musertavaa katsoa uutiskuvia Myanmarista ja Kiinasta. Luonnonkatastrofi on kasvoton, ei voi syyttää muuta kuin hitaita pelastustoimia eivätkä nekään raunioiden alle jääneitä ehdi paljon auttaa. Kuinka satuimme syntymään näin järkkymättömän rauhalliseen maankamaraan kuin tänne pohjolaan, missä valo ja kevät juhlivat kauneimmillaan.
  Oliko Viron miehitys myytti? Tällaistakin on kuultu, mutta en sentään luullut että Tuglas-seuran kirjallisessa illassa Villa Kivessä, missä tuli piipahdettua. Kun Martti Turtolaa kuunteli, miehitys alkoi toden totta tuntua myytiltä. Ikään kuin he todella olisivat sen itse junailleet. Arvo Valton protestoi yleisöstä voimakkaasti ja Martti pillastui tästä provokaatiosta kysyjää pilkkaamaan. Tuntui että asiallinen keskustelu suomalaisten ja virolaisten välillä on mahdoton. Olisiko ihan kunnollisen historiantutkijoiden dialogin vuoro.
  Sitä levollisemmin selvitteli Jussi Salokannel Jaan Krossin kirjailijakuvaa; sain kirjankin, hienoa. Siihen on pikapuoliin perehdyttävä. Meillä on erilainen lähestymiskulma elämäkerran kohteisiin Jussin kanssa; silti voin oppia viime hetkillä jotain. Puhuin tilaisuudeessa Nauticuksen pamfletista Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta. Väkeä käytävät täynnä, mielenkiinto kova Viron historiaan ja kirjallisuuteen. Sofi Oksasen Puhdistus alkoi tuntua yhä tärkeämmältä kirjalta, kunpa ehtisi senkin lukea.
  Hämeenkyröstä poksahti postissa juhlava julkaisu nimeltä ’Saavutus’; yllättävänkin monitahoinen kokonaisuus, hyviä juttuja jos kummallisiakin, kuten tällaiseen kuuluu. Sara Nykäsen essee on raikas, Hannu Lehtipuu ja Aamu Nyström muistelevat ja mietiskelevät persoonalliseen tyyliin ja Timo Malmi yrittää herättää kyröläisiä räväkämpiin toimiin mestarinsa puolesta. Sillanpään nykyarvioista kiinnostuneet, hankkikaa ’Saavutus’, ellei muualta niin Hämeenkyrön kirjastosta.