Äitiä tervehtimässä Malmin hautausmaalla; sykähdyttävä kevätilta jatkui Lammassaareen, missä tuomi tuoksui ja satakieli kimautteli monipolvisia soolojaan. Elina jäi ensi kerran ilman kukkaansa Hämeenkyrön kirkkomaalla, ellei joku lapsista tai sisarista käynyt.
  Marja sai täällä kukkia ja huomiota, hänen ja minun lapsiani käymässä omaan tahtiinsa; turkkilainen Ani ja espanjalainen Amigo pitivät näillä kulmin kutinsa kunnon lounaspaikkoina. Sädehtiviä, puhtaan vehreitä päiviä rannoilla ja puistoissa. Joku rovaniemeläinen haukkuu Helsinkiä lehdessä; pitäisi tuoda tänne Kaivarin rantamille, johan hiljenisi.
  Nyt kannatimme lätkässä Suomipoikia, ja niinpä leijonat päihittivätkin jenkit kuumassa tiimellyksessä. Voiko maalin ampua sivuverkon läpi? Tanssin finaaliakin tuli kerran katsotuksi meidän himotanssijan seurana; joo, tuomaristo ei ymmärtänyt mitään Marian ja Mikon villistä vapaatanssista, tällä kertaa kansa oli viisaampi.
  Mutta kaiken pohjalla takoo elämäkerta tulista tahtiaan, helittämättä hetkeksikään.