Luokkakokous Suomalaisella Klubilla. On kulunut 45 vuotta siitä, kun tämä tyylikkäästi harmaantuva sakki pääsi Norssista ylioppilaiksi. ällistyttävän vaivatonta on tavata näin viiden vuoden välein, luokkakaverit luulee tuntevansa kuin olisi eilen koulussa istuttu. Meitä kokoontui yli 20 veijaria, kuten Jukkis Virta promoottorina luonnehtii; hyvä otos, ylipäänsä aktiivisia on yli 80% mikäli oikein kuulin. Vain jokunen on kadonnut jäljettömiin.

&nbsp Monipuolinen joukko on haarautunut kuka minnekin klassilliselta linjalta. Eläkkeellä aika moni, mutta töissä kiinni useimmat. Everstiluutnantti pitää laskettelukoulua, yksi pelaa edelleen lätkää, toinen futista, yksi kääntää Mannerheimin muistikirjaa Aasian ratsastukselta, toinen johdattaa Arto Paasilinnaa Italiaan kirjakauppakierrokselle, yksi kirjoittaa maalle uutta perustuslakia ja toinen pelkää pian joutuvansa Stakesin pääjohtajaksi. Yrittäjiä, kovia liikemiehiä iso joukko. Yksi opettaa sosiaalipsykologiaa yliopistossa, toinen psykiatriaa sisä-Suomessa. Yksi on pappina Nairobissa ja toinen painuu lääkäriksi Bosniaan. Tällaiseen opetti meitä latinankoulu. Luin aiheesta Waltarin pääkirjoituksen Veikon juhlanumerosta 1957: ”Latinanopetus valinkauhassa”. Non scolae sed vitae discimus.

&nbsp Quuvee näytti nyt jo historiallisia kaitafilmejä kouluajoilta. Saatoimme todistaa, että olimme jo siihen aikaan herrasmiehiä: pikkutakit, valkoiset paidat ja kravatit kuuluivat kouluasuun. Väläyksistä heijastui iloinen kouluanarkia, ei mikään rettelö, mutta persoonallinen hulinointi kumminkin. Muisti vahvistaa, että se oli hauskaa aikaa. Siitä piti huolen putkimiesliiga takapenkissä. Hege Ryynästä ei näkynyt nytkään. Vanhat opettajat kulkivat kuvissa: Maca Castren opettamassa punakapinaa historiassa, Urho Johansson pilkkuja ja uutta kirjallisuutta, Tuomo Pekkanen tarkistamassa riveittäin latinanläksyä, Kustu opettaa segmenttiä matikassa, Lahtari nojapuilla puku päällä, Säde tekemässä epäonnistuneita kemian kokeitaan. Golgata-Olga kiusaa ruotsilla, Tenkilä hymyilee englanniksi. Kaikenlaisia saksankerholaisia ja purjehtijoita lisänä. Oke Peltonen, luokanvalvoja, pilakuvassa parhaimmillaan. Rehtori Aulis Ojajärven tulinen pohjalaiskatse valvoo rukouksissa. Kaikki ne ovat jonkun opinkerroksen tajuntaamme laskeneet. Rentoa ja rattoisaa muistelusta. Hauska nähdä vanhat veikot näinkin virkeinä.

&nbsp Viiden vuoden päästä on juhlaistunto. Vähän pitkät ryypynvälit, mutta koetetaan kestää.