Lounaalla Elitessä kääntäjä Piret Salurin kanssa. Antoisaa keskustelua. Sain käsityksen, että ystäväni Martti Turtola ei ole erityisen ihailtu historioitsija Virossa. Mikähän suomalaisiin on mennyt? Jokin korskeus ja isoveliasenne on työntynyt esiin. Näyttääkö Turtola Päts- ja Laidoner -kirjoissaan sormi pystyssä virolaisille heidän tekemiään virheitä aikojen kuluessa. Toisaalta on vähän noloa, että virolaiset eivät itse ole paremmin selvittäneet historiaansa, kuten Piret huomautti. On tyydyttävä suomipoikien tulkintoihin.

&nbsp Vielä karmeampi esimerkki on Leena Hietanen -nimisen toimittajan pamfletti, missä puolustetaan venäläisvähemmistöä väittämällä mm. että miehitys Virossa oli myytti! Uskomatonta. Kuka tommottia suustas päästää? Yhdyin Piretin näkemykseen: yksinkertaisesti sikamaista.

&nbsp Joskus tuntuu, että ei ole kiva olla suomalainen näinä aikoina. Talouskasvun aikana täällä on pullistuttu kuin sadun sammakot, siitä esimerkkinä vaikka älyttömät kauppakeskukset, joita Sukari huiteli lisää illalla a-studiossa. Onneksi ministeri Vapaavuorella on vielä järki tallella. Täysi tuki hänelle. Kun sen yhden kerran ajoin näihin kolosseihin syksyllä työpöytää hakemaan, se painajainen riitti pitkäksi aikaa. Rakastan Rööperin lähikauppoja, ne täyttävät hyvin tämmöisen miehen tarpeet.

&nbsp Piretin kanssa puhetta myös kirjallisuudesta, Jussi Salokanteleen Kross-kirjasta, jonka hän on kääntänyt viroksi. Siihen pitäisi tutustua, mutta ehkä masentuisin, jos se on niin hyvä kuin Piret vakuutti. Lisäksi hänellä on pöydällä menossa Sinuhen uusi käännös. Johannes Aavikin emigranttikäännöökset ovat auttamatta vanhentuneita, kuulin. Samoin kiintoisia tietoja Waltarin merkityksestä virolaisille. Kuinka Piret sanoikaan: Waltarin kirjat olivat heille kauan ”tuulahdus kadonneesta maailmasta”.

&nbsp Waltarin Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta tulee kuin tuleekin viroksi; kiivas aika on ehkä ajanut jo parhaan ajankohdan ohi, mutta silti kirjan tavattoman tarkat tiedot hämmästyttävät yhä virolaisia. Mart Laar on kuulemma luvannut paljastaa Waltarin tietolähteet. Ohoh, odotellaanpa.

&nbsp Tuoreeltaan europarlamentaarikko Andres Tarand on ottanut siellä Mikael Karvajalan esimerkkikuvaukseksi siitä, kuinka Eurooppa pysytyi 1500-luvulla yhdistämään hajaantuneet voimansa, mikä ei Tarandin mielestä enää onnistu. Vähän mutkat oikaisten tehty tulkinta, mutta perustaltaan oikea. Wienin piiritys Mikael Hakimissa tämän näyttää vielä paremmin.

&nbsp Nyt jatketaan elämäkertaa uusiutunein innoin.