Kirjoilla Linnassa -tapahtuma Hämeenlinnassa sikäli kiva, että tapasin tuttuja, Silja Sillanpäänkin pitkästä aikaa, puhui isoisoisästään ennen minua, mutta häipyi sitten epäkohteliaasti. Seminaareissa pitäisi olla muidenkin esitysten aikana, mutta tällä kerralla petin itsekin ja jatkoin matkaa lounastauon jälkeen. Minulla aiheena kuinka ollakaan Waltari, yleisenä teemana ’Suhteita’. Jatkettiin keskustelua Jussi Niemen kanssa siitä, mihin vappuna jouduttiin Tarkoilla: Waltarin ahdistettu tai unohdettu asema 50-luvulla modernistien halveksunnan kohteena. Etenen tätä ihmeellistä vuosikymmentä. Muuten puhelin vapaasti niitä näitä. Saara ja Taija ovat tapahtuman ihanat toimeenpanijat, heiltä en kieltäisi mitään; Saaran kanssa vähän murhetta juhlavuoden rahanjaostakin, johon ilmeisesti vielä palataan Avustuksia tullut kohtalaisen jalomielisesti,. viimeksi WSOY:n säätiöltä. Kyllä niiden kanssa juhlat syntyy.

&nbspVilaukselta ehdin tavata myös Anja Snellmanin, jonka sukupolvi Waltaria alkoi nostaa unohduksesta 70-luvulla. Mutta paneelikeskustelu ja illallinen jäivät nyt kokematta.

&nbsp Kuinka paljon merkitseekään isän kirjahylly. Se voi olla koko elämälle suuntaa antava. Tämä oli yksi kirjapäivän oivallus, jonka kehitin itsellenikin yllätyksenä: kuinka tulen ajatelleeksi sitä kunnolla vasta nyt. Muistan pikkupojasta saakka Sillanpään ja Waltarin houkuttelevat selkämykset, kuinka mietin mitä kaikkea noiden taakse kätkeytyy… Paljon sittemmin selvinnytkin.