Kodikas räntämyrsky, joka antoi syyn olla lähetemättä Jyväskylän kirjamessuilla, jossa minulla ei muutenkaan olisi ollut mitään erityistä tekemistä. Eero Vartio pääsi Waltari-tietokisassa finaaliin, vaan enpä tiedä vielä kuinka pärjäsi, hei nyt tiedänkin: voitti tietysti. Onnea.

No minä selitin Waltaria ja Sinuhea Porissa torstai-iltana, ja tupa oli tupaten täysi, tuoleja tuotiin kirjastoon lisää, Waltari kyllä nyt kiinnostaa näemmä. Sieltä ajeltiin hyvään Hämeenkyröön, missä pidettiin Sisällissodan totuudet -seminaari lauantaina, ja kansaa riitti sinnekin ainakin parisataa, joten liikkeellä on oltu. Pertti Haapala piti erinomaisen valaisevan jutun vuoden 1917 ja 1918 taustoista, ja Marko Tikka terrorismista (hiukan outoa kyllä lyödä vain yhden tuomarismiehen kuva kankaalle ja julistaa: siinä on terrorin kasvot – olihan niitä herrajumala satoja muita ja molemmin puolin).

Meidän Raija Westergård pudotteli raivokkaan jutun naisten kohtaloista kapinan pyörteessä, ainahan sisällissota on rajua leikkiä, mutta mietin hiukan, pitivätkö kaikki joukkoraiskaukset paikkansa – en ole niistä aikaisemmin mistään kuullut. Tuttua kyllä myöhemmästäkin historiasta, ihan äskeisestä Balkanilla ja Afrikassa. Oman juttuni reivaan vielä johonkin kuntoon, mutta valkoista kirjallisuutta vähän tarkastelin: paikallisista ennen muita Walakorppea ja Sillanpäätä, kahta vekkulia, jotka kirjoittivat omat kapinakirjansa kilpaa Ala-Vakerilla kesällä 1918 – ja miten erilaiset! Aiheesta vielä enemmän.

Lopussa aikataulu romahti (Antti J veteli puolet yliaikaa) ja kunnon keskustelu jäi käymättä. Täällä sitä ollaan vieläkin lumen ja sohjon keskellä eikä aiotakaan Helsinkiin ennen kuin keskiviikkona, sillä kapinapuhe jatkuu vielä tiistai-iltana Tohlopissa. Saas nähdä mitä siellä keksitään.