Päivän henkeen sopii hyvin uutinen Kanervan kaatumisesta. Ne saivat sen pään putoamaan. Yritys oli kova ja tulos sen mukainen. Ikävä juttu Ikelle.

Björn Månsson kertoo juuri radiossa, kuinka reippaasti Kanerva hoiti tehtäviään vielä Sloveniassa. Jotain outoa tässä epäröinnissä ja pitkittelyssä on ollut. Eikö Katainenkaan tiennyt kuinka toimia. Månsson (Hbl) sanoo suoraan senkin, että toimittajien joukossa on vahingoniloisia ylilyöjiä jos on Iken kavereitakin. Hän itse kieltää kaveria säästelleensä. Jos on olemassa hyvä veli – verkosto, heikosti verkon lenkit pitivät. Kokoomusnaiset tässä terhakkaita pudottajia olivat. Onnea heille lopputuloksesta.

Hymy-lehti nyt määrittelee politiikan moraalin, kuuluu päätoimittaja ylvästelevän. Onnea heillekin. Hallitus tarvitsee jatkossa keltaisen lehdistön tuen. Perustuslakiin tämä tuskin kirjataan, mutta pinnan alla näin eletään. Se kuuluu tämän ajan henkeen, sanoo valtio-opin professori radiossa.

Kun muistaa asioita kaukaa, ei voi kuin hämmästellä ajan rientoa. Kuten joku sanoi aamulla, siinä on tietty paradoksi: ennen kun uskonto vielä hallitsi ihmisiä, suvaitsevaisuus oli paljon suurempi. Nyt kun kristillisen uskon ja armon ote on ihmisistä kirvonnut, puritaanisuuden kiilto on sen korvannut. Tästäkin on varmasti esimerkkejä historiassa.

Joku toinen viisas kirjoitti, että Kanerva ulkoisti häpeän meidän puolestamme. Me kaikki olemme tehneet tekoja, jotka nolottavat (ehkä kolumnisteissa ja naiskansanedustajissa on joitakin erehtymättömiä) ja niin muodoin meitä helpottaa, kun joku tunaroi julkisesti puolestamme. Näin armon käsite on samalla saanut uuden ajanmukaisen muodon. Se kohdistuu meihin itseemme jonkun valitun uhrin kustannuksella.

Kuka muistaa sellaisen karismaattisen maailmanparantajan kuin John F. Kennedyn? Mitä hän sanoikaan niille, jotka hiukan rohkenivat kyseenalaistaa hänen kiihkeätä naisralliaan, jonka rinnalla Iken tekstarit kalpenevat pyhäkouluun: ”Läntisen maailman johtajalla on etuoikeuksia, joihin kuuluu Marilyn Monroe.” Tämä tapahtui puritaanisuuden kotimaassa Yhdysvalloissa.

No Johanna Tukiainen ei ehkä ole ihan samassa sarjassa, kotimainen versio kumminkin, eikä kai kukaan enää puolusta politiikan toimijan oikeuksia vapaa-ajan rentoutumiseen, jos ne ylittävät keskivertoihmisten ahtaan moraalin. Ainakin ne on pidettävä visusti piilossa. Sitä eniten ihmettelenkin, ettei Ike vanhana pelurina tätä osannut varoa. Siinä suhteessa hän on palkkansa ansainnut. Kovin myöhään hän oppii aikamme ankaran läksyn: älä koskaan avaudu äläkä antaudu, vaan piiloudu ja kilpisty kuoresi taakse, kuivetu ja kiristy, älä missään nimessä herkisty ja unohda että olet vain ihminen.