Hyvinkäällä vielä kerran, Yrjö Saarisen värikylläisessä ja elämänrehevässä näyttelyssä. Waltari-seuran bussilla köröttelimme, puhelin aiheesta matkalla ja perillä Kari Uusitalo kierrätti perusteellisesti taiteilijoiden ja nuoren Mikan Hyvinkäätä. Museossa johtaja Raisa Laurila-Hakulinen esitteli pätevästi Saarisen maalauksia, joiden varassa koko museo aikanaan on perustettu eikä syyttä. Kokoelma karttuu hiljalleen, vaikka hyvinkääläiset eivät aina arvostaneet juoppoa ja hankalaa taiteilijaansa. Hauska oli kuulla, että tammikuinen avajaistilaisuus, jossa puhuin, sekä juttuni Hesarissa (13.1.) ovat huomattavasti lisänneet käyntejä ja kiinnostusta näyttelyä kohtaan.

&nbsp Mielenkiinto Vammalan ensi kesän päiviin on myös korkealla kuten kuultiin paluumatkan mainosiskuissa. Vanhan kirjallisuuden päivien ohjelma julkistetaan varsinaisesti 27.3. joten maltetaan muutama viikko vielä.

&nbsp Venäjän vaalit sujunevat paraatijärjestyksessä ja ihmiset vaikuttavat tyytyväisiltä. Tyytymättömiä ovat läntiset tarkkailijat, jotka kaipaisivat enemmän rähinää eli aitoa demokratiaa. Hirmumyrskyksi yltynyt kansanvalta on hyvin nähtävillä Tohtori Zhivagossa, joka etenee Teemalla surullisena, poeettisen lohduttomana kertomuksena ihmisistä mielivaltaisten voimien armoilla. Silti sitä on ikään kuin vangittuna katsottava, ja välillä siinä Pasternakin romaanikin palailee mieleen. Ihanin, elämänvaloisin oli silti Pagnolin Marius-trilogia, jonka kertaus päättyy huomenna.