Juttu Yrjö Saarisesta ja Waltarista tänään Hesarissa poiki yhtä ja toista kyselyä ja komenttia; olihan se helppo huomata komeiden kuvien ansiosta. Pistänkin siis sen pitemmän Hyvinkäällä pitämäni esitelmän tuonne kirjoituksiin, jos joku asiasta kiinnostunut haluaa vielä lisätä tietojaan. Oheen suositeltava myös C.E. Sonckin kaksiosainen teos Saarisesta, saatavana ainakin Hyvinkäältä, kaupungin kustantama, ilmestyi 1977, runsas ja hyvä kuvitus, poskettomia juttuja. Ja näyttelyyn siis mars mars Hyvinkään taidemuseoon kuka haluaa nähdä verevää värien loistoa.

Kun katselin dokumentin ensimmäisestä kuulennosta 1969 ja sen täpäristä vaiheista ja teknisestä uhkarohkeudesta ja riskeistä, ihmettelin kyllä ihan oikeasti mihin kaikkeen ihminen pystyy. Vaan ei lopettamaan sotia, väkivaltaa, vääryyttä ja kurjuutta maan päältä. Noiden avaruusseikkailujen jälkeen meidän työpöydän kokoamien eilen alkoi kieltämättä tuntua aika vaatimattomalta ponnistukselta.

Nuutin nuppuun päättyy juhlakausi viimeistään. Ei ole enää selityksiä ellei työ luista. Pimeätä ja harmaata ja märkää on vaan edelleen, mutta valoa kohti epäilemättä mennään.