Ilmeni että Egyptin uusi suurlähettiläs Maasoum M. Marzouk on kirjailija ja syvästi sivistynyt diplomaatti, joten meillä oli paljonkin puhuttavaa kun Abu Chakran kanssa kävimme häntä tervehtimässä lähetystössä. Abu Chakran lempiaihe on edelleen sokea runoilija Taha Hussein, jolla hän vannoo olleen yhteyksiä Waltariin ja Sinuheen. Olisi siis pidettävä kirjallinen kongressi aiheesta, joko Alexandriassa tai Kairossa, ja toinen Helsingissä. Saapas nähdä, mutta Faruk ainakin ajaa asiaa kuin heinäsirkkaa haulikkoon. Arabimaailman ja pohjoisen kansan yhteisymmärrys tuntui olevan suurlähettiläänkin sydäntä lähellä, joten pieniä mahdollisuuksia on. Abu Chakra esitelmöi aiheesta Suomen ja Arabimaiden ystävyysseurassa muistaakseni 29. päivänä kuluvaa kuuta.

Vilkaisin Viiskulman Primulassa Kauppalehteä, missä oli Lauri Helveen tylyjä kommentteja Kemijärven tehtaan tulevaisuudesta ja mahdollisuuksista. Kai me elämme niin kylmää ja piittaamatonta kauppayhtiöiden aikaa, etteivät inhimilliset äänet jostakin pohjoisesta edes kuulu etelän kabinetteihin. Käsitin hyvin, että vain osakkeenomistajien ehdoilla pelataan ja yhtiön kannattavuuden lisääminen on loukkaamaton arvo sinänsä. Valtio ei voi yhtenä omistajana häiritä toisten osakkaiden hyviä toiveita pussin paksunemisesta. Silloin viis veisataan alueen ja ihmisten hyvinvoinnista. Ja sitten on se metsien suojelukysymys, johon Helvekin harmistuneena viittaa. Kaikkiaan seuraamisen arvoinen opinkappale aikamme arvoista tämä Kemijärvi.

Jaa, on siellä sentään yksi vastarinnan kiiski ääntään korottanut. Odotinkin, ihmettelinkin eikö edes Paavo Väyrynen pukahda. Johan. Vaan tuskin on hänelläkään mitään sananvaltaa, menneisyyden kehitysaluepoliitikko koko mies, saattaa jopa ajatella pohjoisen maakunnan etuja enemmän kuin eteläisten ja ulkomaisten osakkeenomistajien ja sehän on tietysti paha virhe.