Marja täyttää vuosia, kahvia sänkyyn, pari Doris Lessingin suomennosta ja amaryllis; eiköhän se mennyt hyvien nuottien mukaan. Postiluukusta rapsahti puoli kahdeksalta kuori, jossa paperinukke: Marja pukeutuu hääpukuun kesällä. Kaikkea hauskaa keksivät nämä ystävät.

Juhla jatkuu lounaalla Katajanokalla, vanha kunnon Skatta! Siellä vietin parhaan lapsuuden, Laivastokadulla, meri aukeni viidennen kerroksen ikkunoista, jäätä hiihtää ja luistella, Korkeasaari kutsuvana, varastoja ja seinustoja missä braijata, Vedenkantajan puiston urheilukisat. Uspenskin katedraali ja houkuttelevat kalliot. Skattan ympärijuoksu! Mitä kaikkea. Taru päättyi kun muutimme Sepänkadulle 1958. Olin Norssin kolmannella.

Lounastettiin Rännäleillä Kanavakadun päässä uudessa talossa, loistokas näkymä sieltäkin Suomenlinnaan. Ilmeni että he ovat asuneet täsmälleen samassa asunnossa kuin minä lapsena, Laivastokatu 12 A 24. Maailma on pienehkö! Lähetystöneuvos kertoili lohikeiton äärellä kokemuksia vaiherikkaalta uralta, viimeksi Prahasta. Suomen eduskunnan valiokuntien tutustumismatkat, juuri semmoista kuin me kuvittelemme eli mahdollisimman turhaa. Kuten Loka Laitinen irvii Avun verkostosivuilla, shoppailua ja tutustumista – lähinnä toisiinsa. Loistavaa. Jaa oli kuulemma yksi järkevä ja tuloksellinen matkaremmi ja se oli Timo Kallin vetämä maatalousvaliokunta. Sitä ei tarvinnut hävetä. Uskottavaa.

Lisäksi Risto puntaroi monipuolisesti Kosovon itsenäistymispyrkimystä ja piti sitä vaarallisena ja mahdottomana. Ottaako EU vastuun uudesta räjähdyksestä ruutitynnyrissä? Naiset puhuivat naisten juttuja, muistelivat kai yhteisiä kouluvuosiaan Turun Tyttölyseossa. Palatessa kierrätin Marjaa näille lapsuuteni kultarannoille. Voi kuinka kaikki on säilynyt hyvin ennallaan, mitä nyt vankilasta on tullut hotelli. Mutta kansakoulukin tallella ja sen piha, ihan sydäntä kouristi. Niin tuttua, kuin voisi heti siirtyä aikakoneella 50-luvulle.

Ilta taas Villa Kivessä, kävin sen saunassakin ensimmäistä kertaa ja terassilla viillytellessäni katselin upeaa näkymää Töölönlahden yli valaistuun oopperaan ja Finlandia-taloon. On hassumpiakin saunapaikkoja, mutta tungosta ei tullut, sain saunoa omassa ylhäisyydessäni. Helsingin kirjailijoiden pikkujoulu sujui sitten aika leppoisasti pienen purtavan, marilaisen laulannan ja tangojen merkeissä.