Harmaan kolakka tihkusateinen päivä. Ei huvittanut edes ulkoilla. Ajelimme sentään iltapäivällä Laukkoskelle Pornaisten puolelle katsastamaan Joel Elstelän kirjoittamaa ja ohjaamaa monologia Maailman vanhin mies. Siellä seuratalolla on tullut ennenkin käydyksi joissakin lämminhenkisissä Waltari-tilaisuuksissa, jollainen tämäkin tavallaan oli. Ohjaajan äiti Satu oli paikalla tyttärineen, puoli salia yleisöä ja Auli Talvi touhukkaana vastaanottajana, samoin Laukkoski-seuran edustaja ja Pornaisten kulttuurijohtaja. Tuttuja kuvioita. Seuratalo kodikas hirsirakennus, hyvässä kunnossa.

Monologi kulki reippaasti maailmanhistoriaa pitkin ja poikin Sokratesta ja Platonista Hitleriin ja Eva Brauniin, melkoisia loikkia, nykykieltä ja mieltä menneisyyteen tuupattuna, joitakin hauskoja oivalluksia. Kyllähän siitä tunnisti, että tekijällä on melkoiset kirjalliset ja teatteriperinteet niskassaan, niistä iloisesti itsenäistynytkin. Monologin esittäjä Markku Porkka tunnettu Haminan teatterista, ja tämä Jopin oma yritys on nimeltään Teatteri Beowulf. (Huomaan että se on esittänyt Kulosaaren kartanossa kiintoisan jutun Tsehovista ja Melihovon kesästä 1904, joka jäi huomaamatta muutama vuosi sitten..)

Siispä rattoisa iltapäivän keinahdus itäuusmaalaisiin maisemiin. Sielläkin varmasti valmistaudutaan ensi vuoden Waltari-tapahtumiin erityisellä huolella. Mika Waltari kirjoitti Laukkosken kesäpaikassa viimeiset historialliset romaaninsa.

Ase ja laki oli harvinaisen kova ja karu lännenleffa Teemalta, ja hirtehisesti saapuu edelleen Saatana Moskovaan. Kiintoisa puhelinkeskustelu Matti Salon kanssa leffoista ja samalla kirjastani Kuningasajatus, jonka juuri lukenut: sain tiheää ja analyyttistä kritiikkiä, jollainen ei mahdu lehtijuttuihin. Totta lienee, että olen turhankin kohtelias isovanhempiani kohtaan romaanisarjassa, samoin tietty huojunta näkökulmien nopeassa vaihtelussa voi häiritä eläytymistä. Kirjan loppua Matti piti kauniina, liikuttavana, Bergin näkökulmaa selkeimpänä ja kiintoisimpana. Hän kehoitti kirjoittamaan taas vaihteeksi jonkun hurjan omakohtaisen jutun tyyppiä Sydämenjäristys, jota pitää parhaana (!) kirjanani siekailemattomuudessaan. Mietittävä. Ensin tämä iso lohkare Waltarista.