Kirjamessuilla tapaan Markéta Hejkalován, joka saapuu tummana ja tyylikkäänä ja tuo kirjansa Fin Mika Waltari meidän standille. Käymme kahvilla ja syömässä, pikaisia kuulumisia Prahasta. Uusia käännöksiä? Ehdotan Koiranheisipuuta. Kuuntelen seminaaria kääntämisen sietämättömästä vaikeudesta ja tapaan Piret Salurin, joka kääntää Sinuhea viroksi. Siitä on ennestään emigranttikäännös. Tärkeintä on löytää oikea rytmi, ja Piret uskoo löytäneensä. Se on kai sitä mitä tsekintäjä Vladimir Piskor tarkoittaa hauskalla termillään ’samanaaltoisuus’ kirjailijan kanssa. Kari Hotakainen tyytyy nokkelasti vitsailemaan.

Waltari-seuran standilla käy vilske, samoin vastapäätä Bibliophiileillä, Anneli ja Kirsti päivystävät, tarjokkaita riittää ja uusia jäseniä, eletään korkeasuhdannetta. Anssi johtaa kirjaruhtinaan tavoin omaa Arohonka-osastoaan kulmalla.

Illalla vastaanotto Ruotsin suurlähetystössä, puheensorinaa, pientä tungosta. Outi Pakkasen kirjat liikkuvat samoilla kulmilla missä asumme, suosittelen Marjalle orientoitumisoppaiksi, mitä hän ei kohta enää tarvitsekaan. Koostuu leidien pöytä salonkiin, siinä hän viihtyy Liisa Jäppisen ja Liisa Lipsasen, Raija Orasen ja kumppaneiden kanssa. Ruotsalainen kustantaja kertoo sotahistorioiden kirjakerhosta, jollaista meillä ei edes ole, vaikka olemme käyneet viime aikoina enemmän sotia kuin Ruotsi. Mannerheim kiinnostaa myös lahden takana. Marja sanoo olevansa kuin Liisa ihmemaassa, mutta aivan luontevasti se häneltä käy.

Joudun erikoiseen keskusteluun Matti Klingen ja suurlähettiläs Eva Walder-Brundinin kanssa miehisestä syyllisyydestä, joka on yllättäen Matillekin tuttu kokemus. Heräämme yöllä neljältä ja mietimme missä olemme munanneet viimeksi. Sirpa Kähkösen mukaan naisen syyllisyys on toisenlaista vai onko sitä… Kerron Matille terveisiä Istanbulista, mikä on tietysti munaus: meidän kristittyjen pitäisi edelleen puhua Konstantinopolista. He ovat Marketan kanssa risteilleet laivalla Pietarista Moskovaan, kymmenen päivää.

Tärkeintä: sovin ja kuulen Touko Siltalan kanssa yhtä ja toista pian alkavasta Waltari-vuodesta, johon WSOY tottakai panostaa erityisellä tavalla.

Huomenna messuilla pääpäivä, esiintymisiä, kokous, keskusteluja. Yritetään selvitä. Matti Salo lukenut tarkkaan Kuningasajatusta, ensikommentti sekä tunnustava että kriittinen. Tullut muita hajakommentteja: ylistävä Tampereelta, hieman hämmentynyt Kouvolasta, myönteinen joskin pääasiat ohittava Hämeenkyrön Sanomista. Katsotaan mitä jatkossa. Ostin messuilta Esko Salmisen puhutun kirjan 1918 – päättymätön sota. Vaikuttaa kiintoisalta, vähän ohuelta, nopeasti etenee, joku virhe osuu silmään kirjallisuuden osalta. Sillanpään ja Waltarin osuudet laajahkoja.