F.E. Sillanpään Seuran kokous pitkästä aikaa Helsingissä, Opetusministeriön hopeakabinetissa. Ulla Nordgren järjesti kodikkaasti ja huone täyttyi, tuoleja haettiin lisää. Tätä on vähän kaivattu, taas päästiin alkuun.

Ulla kertoili työstään ministeriössä, vähän pohdittiin sitäkin kuuluuko Kimi Räikkönen siihen liikunnan piiriin, jota Kulttuuriministeriö hoitelee, tuskin. Suomi saa ilmaista pr:ää enemmän kuin muusta huippu-urheilusta yhteensä, jos nyt tätä autoilua voi urheiluksi kutsua, kyllä kai. Vaan onko Räikkönen edes kirjoilla Suomessa?

Puheenjohtaja Jussi Niinenmaa tuli Hämeenkyröstä selvittämään ensi vuoden suunnitelmia. FES täyttää 120, aihetta on vähän kohottaa hänenkin ajatuksiaan esiin. Eniten puhututti Sillanpään luontokäsitys, monistinen filosofia, joka olisi taas polttavan ajankohtainen, jos joku sen puolen suostuisi huomaamaan. Maisemalliset näkökohdat nousevat vahvasti esiin, kaavaillaan jopa kansallismaiseman päivää ja seminaaria maiseman merkityksestä ja sen uhkatekijöistä. Martti Kapasen valokuvanäyttely murtuvasta maisemasta tulee pohjustamaan aihetta.

Sittenpä puhe kiertyi taasen ajankohtaiseen vuoden 1918 jälkikeskusteluun, jossa Sillanpään Hurskaalla kurjuudella on yksinäinen ja kiistämätön arvoasemansa kirjallisuudessa. Siitä täytyisi saada uusi painos ja näkyvyyttä enemmän Sillanpään kestävään ja rohkeaan tilitykseen ihan noin tuoreeltaan, myrskyn silmästä. Kun on kaivattu myös valkoisen puolen näkemyksiä uudelleen esiin, esittelin vähän omaa kirjaani Kuningasajatus, jossa juuri Sillanpääkin nuorena perheenisänä ja yksinäisenä ajattelijana nousee yhdeksi keskushenkilöksi kapinasodan melskeissä.

Hauska oli tavata taas seuran aktivisteja, Aarne Laurilaa etunenässä sekä entisiä kyröläisiä ja nykyisiä helsinkiläisiä ynnä muita valistuneita, suvunkin jäseniä, Ullan lisäksi Noraa ja Saaraa. Olipa siellä uusi jäsen Sara Nykänen, joka valmistelee gradua täällä yliopistossa Sillanpäästä, joten ihan hiljaista ei ole tutkimusrintamallakaan. Odotellaan mitä tästä kypsyy ja mitä Hämeenkyrössä vielä kehitellään. Kuten Jussin kanssa pois kävellessämme totesimme: Sillanpää on vähän liian syvällinen ja korkeatasoinen kirjailija tullakseen huomatuksi nykyisessä kirjallisuuskeskustelussa.