Palasin Kirkkonummelta, missä rattoisa kirjallinen iltama kokeneen sirkustirehtöörin Heikki A. Reenpään henkevällä johdolla. Kovin sotaiseksi meni keskustelu, sillä kolme meistä oli kirjoittanut vuoden 1918 tapahtumista (Sture Lindholm, Antti Tuuri ja mä) ja vielä oli Viipurin menetystä koskeva uusi teos, esittelijänä Eeva Tammi. Itsenäisyyden juhlasyksyä eletään, tammikuussa tulee 90 vuotta kapinan alkamisesta, joten muistelemista ja tutkimista riittää varmaan vielä seuraavat 10 vuotta ja pitempäänkin.

Katselin alussa aikani kuluksi Kirkkonummen kirkkoa, missä venäläiset pitivät tansseja ja hevostallia Porkkalan miehityksen aikoihin. Hautakiviä kannettiin silta-arkkuihin, kertoi paikallinen kirjakauppias. Reenpää esitti Helsingin liittämistä Kirkkonummeen, missä olisi lisämaata tarjolla kuulemma helpommin kuin Sipoon suunnalla. Kirkkonummen erinomaisuudesta kuulimme häneltä paljon, samoin siitä kuinka sodasta 18 olisi kirjoitettava, luennoitsijana Raija Oranen.

Ainoa poikkeava esiintyjä oli pitkä tumma Minna Andersson, joka on kirjoittanut kirjan esiäitiensä synnytyksistä eri aikakausina. Yleisöä koulukeskuksessa satakunta, keskusteluun ei juuri jäänyt sijaa, meitä oli niin suulaita esiintyjiä.

Täällä sitä nyt ollaan taas, kotoisalla Sepänkadulla puiston kupeella, syksyn suhistessa puissa ja lennättäessä lehtiä käytävillä. Syvä lokakuu. Olen onnellinen paluumuuttaja, vaimoni yhtä innoissaan.

Tapasin päivällä vanhan matkatoverin Faruk Abu-Chakran, jolla on lennokkaita ideoita Waltari-juhlien varalle: arabimaailmaa pitää ottaa mukaan ja järjestää kunnon sessio Pariisissa, miksei taas Alexandriassakin. Sain häneltä esitelmän Taha Husseinin ja Waltarin suhteista, tunnettehan Husseinin, sokean arabirunoilijan…

Mutta juhliihan Sillanpääkin ensi vuonna; pidimme yleiskokousta Hämeenkyrön kirjastossa lauantaina ja hahmotimme tulevia tapahtumia. Valitettavasti en nyt ehdi mukaan kovin intensiivisesti, mistä Kyrössä ollaan luultavasti laajalti tyytyväisiä. Järjestelimme Viehätystä talvikuntoon, heitimme taas hyvästit ja jätimme kissan Tyynen hyvään hoitoon. Eipä jäänyt kaipuu painamaan, aika aikaa kutakin.