Mollen lähtö kyllä hiljensi muutamaksi toviksi, pani muistelemaan.

Kun IS muistokyselyynsä siteerasi vain niukasti ja senkin väärin mietteitäni, pitäisi ehkä kirjoittaa raskaan sarjan elokuvamiehestä vielä jotakin. Kesä 1969, jolloin taottiin Siunatun hulluuden käsikirjoitusta Mollen kotkanpesässä Sorsasalon kalliolla, on totisesti jäänyt mieleeni. Mutta en nyt sentään väitä, että hänellä silloin VIELÄ oli ”yritteliästä energiaa” – olipahan vähän positiivisempaa, elämänuskoisempaa mieltä kuin sitten myöhemmin…

Maa on syntinen laulu sitten sarjassaan toisenlainen, vieläkin vaikuttavampi elämysten sarja. Taittui väkevä tahtomies, mutta työ tuli kyllä tehdyksi.

Kiven päivänä siirryttiin vaihteeksi Hämeenkyröön Tampereen kautta, missä aika heppoinen kirjallinen tilaisuus Sokoksen kahvilassa, selvittiin siitäkin. Kirjahan tuli laatikossa juuri sopivasti Kiven päivänä, joten täytyy siitä jossakin hiukan puhua. Ja kotoisaa oli tietysti keinahtaa Viehätyksen pinmeään pihaan, silmitellä kuukauden tauon jälkeen tätäkin residenssiä ja syksyn kirjavuutta pakkasaamusella. Muutama päivä tässä vierähtää.