Turun kirjamessuilla oli kodikasta kuten ennenkin. Pidän Turun ilmapiiristä, mitä ei kai pitäisi tunnustaa. Marja esittelee kotikaupunkiaan nostalgisella lämmöllä. Marina Palace on uusittu varsin hienosti. Esiintyminenkin onnistui kohtalaisesti, oli hyvä haastattelija ja Kirjailijaliitto juhli 110 vuottaan hillitysti. Hauska tavata tuttuja, varsinkin Villa Karon monitaitoguru Juha Vakkuri ja Tallinnan hengetär Maimu Berg. Lisäksi hauskaa pöytäseuraa: Eeva Nikoskelainen ja Tiina Pystynen. Olihan siellä yksi vanha norssikin, Hannu Kankaanpää. Ja vilahti Istanbulin velmu matkatoveri Jukka Parkkinen, joka sai Anni Polva -palkinnon. Onnea!

Kuuntelin messulavalla kahta hyvää esiintyjää, Viktor Jerofejevia ja Erkki Tuomiojaa. Varsinkin edellisen teos Hyvästä Stalinista kiinnostaa, sen problemaattinen isäsuhde. Marja näppärästi ostikin kirjan hyvissä ajoin isänpäiväksi.

Luin Antti Tuurin Kylmien kyytimiestä. Kun osaa hyvin yhden kertomistavan, mitä sitä muuttamaan. Kuiva ironia, niukka sanonta ja pohjalainen heimotuntemus hallitsevat tässäkin varsin karmeaa aihetta. Kalevankankaan taistelut näyttävät valkoisten puoleltakin kaoottiselta ryntäilyltä. Sivuan samaa aihetta, vuoden 1918 tapahtumia valkoiselta puolelta vaihtuvammin eri kulmista omalla kirjallani Kuningasajatus, jonka haastattelijani Antti Korhonen oli lukenut oivaltaen ja kunnollisesti. Saa nähdä mitä jatkossa.

Kun puhuin haastattelussa vaihteeksi vapaussodasta, muuan turkulainen juristi tuli tästä kiittämään ja kirjaa ostamaan. Myönsi Väinö Linnan näkemyksen hallinneen meillä nyt puolisen vuosisataa, arveli aaltoliikkeen viimein liikkuvan toiseen suuntaan. Katsotaanpa.

Matti Vanhanen etsii yksityisyytensä rajoja oikeudessa, mikä kyllä ymmärrettävää. Mutta mitä mahdollinen ennakkotapaus vaikuttaa kirjoittamisen vapauteen vaikkapa muistelmissa? Asia voi vielä puhuttaa kustantajia ja kirjailijaliittoja.