Ja kirjallinen kiertely jatkuu Järvenpäähän, missä Juhani Ahon seura järjestää perinteisen seminaarin, nyt elämäkerrallisuuden vaiheilta. Samoja teemoja kosketeltiin kuin tietokirjailijat Helsingissä. Minulla oli pyydetty kommenttipuheenvuoro, johon sainkin sytykkeitä niin Niemen Jussilta, Anna Kuisminilta kuin kahdelta nuoren polven tutkijalta Minna Maijalalta ja Päivi Koivistolta. Kuulin käsitteen autofiktio, joka tarkoittaa fiktiivistä muistelevaa teosta, jossa kirjailija esiintyy itse omalla nimellään. Melko tarkkaan määritelty, mutta ainakin Kalle Päätalon Iijoki-sarja on kai maailmankirjallisuudessa ylittämätön autofiktion kuningas laajuudeltaan ja kaiketi tarkkuudeltaankin. Sitä tutkija ei tullut maininneeksi, pari uudempaa kirjasta kyllä, Saision ja Hotakaisen. Entäs alter egot, eivätkö mahdu autofiktion piiriin? Oikean nimen käyttö on jokseenkin formaalinen lajiperuste.

Arkiston Anna oli kekannut hauskan muistelman Minna Nikanderilta, myöhemmin Markkulalta, joka oli yhden kesä Ahon kihlattu. Ilmeisiä yhtymäkohtia J.H. Erkon kihlattuihin. Tällaiset virkistävät muuten vakavaa seminaaria. Kiinnostavaa sinänsä, että nuori tutkimus on uudelleen kiinnostunut biografiasta, kun muistissa ovat menneiden vuosikymmenten ankarat ja ahdaskatseiset porttikiellot siihen suuntaan kirjallisuudentutkimuksessa.

Saatiin lohikeittoa ja kahvia ja leppeätä seurustelua, yleisöäkin riitti ihmeen paljon, vaikka oli heleä syyskesän iltapäivä. Ajelin viimein takaisin Kyröön ja ehdin saunaan Törmälle. Uutisvuoto jatkui entistä hölmömmän tuntuisena.