Ylen sosiaalinen viikko takana, siihen kuuluivat Kuohun vihonviimeinen koululaisnäytös Myllykolussa (mainio toteutus) sekä virkeitä kyläilyjä, häävideonkin juhlava kantaesitys. Tasokkaasti ja monipuolisesti tallennettu tapaus alkaa liukua historiaksi.

Aulis Aarnio toi ystäviään sillanpääläiselle kierrokselle, joka oli ainoa opastukseni tänä kesänä. Kirsi Kunnaksella hauskoja ja kirpaisevia muistoja Sillanpään perheestä 30-luvulla, kävi siellä syömässä. Pepsi Paloheimolla värikästä kerrottavaa yleisradiovuosiltaan, varsinkin siinä Raipalan sukuhaudan kohdalla. Kyllä sen lenkin kesti, ja kesti vielä Tapahtumien yön eilen lauantaina, toisen hautakierroksen talollissukujen edusmiesten ja naisten johdolla (hyvä ajatus) sekä tanssit Heiskan tallissa.

Kaiken aikaa piti olla tekeillä esitelmä Hanasaaren pohjoismaiseen klassikkoseminaariin täksi päiväksi, mutta parina viimeisenä päivänä se tietysti puristui, ruotsi sujuu näin loppusuvesta kankeasti, mutta aihe Waltarista innosti ja juttu syntyi. Ajoin edestakaisin sunnuntairauhallisia teitä ja kohtasin perillä ruotsalaisia ja meikäläisiä kirjallisuustietäjiä ja nimikkoseurojen edustajia. Hieno paikka on Hanasaari, inspiroiva ympäristö ja ruoka mainiota. Kuulin ensin Strindberg-museon johtajan Katarina Ek-Nilssonin esitelmän Strindergin ja Selma Lagerlöfi rooleista ja myyteistä, klassikkojen mytologisoinnista, minkä jälkeen posotin oman juttuni Waltarista (korjaan sen kohta sivuille) ja sitten Clas Zilliacus kommentoi vapaasti mikä klassikoissa ja klassikoita ärsyttää ja lopuksi oli pieni paneelikeskustelu. Ihan leppoisa ja henkevä kirjallinen keskipäivä.

Vähän yllättäen muutama ruotsalainen osanottaja tuli todistamaan Waltarin kestävästä suosiosta Ruotsissa; juuri ilmestyi Sinuhesta kuulemma uusi painos. Elämäkerta herätti mielenkiintoa, siispä töihin tästä.