Vammalan päivät takana, kovaa hommaa. Vaikka vain käyskentelisi ja katselisi ja tapaisi tuttuja. Vesa kertoi että hänen tyttärensä olivat kuolla nauruun, kun isä lähti ”Vammalan vanhan kirjallisuuden päiville”. Kai se kuulostaa koomiselta kouluikäisistä. Nauru oli teemanakin.

Päivillä on paitsi kivaa aika paljon asiaakin. Jonkun verran tosiaan naurettiin, enimmäkseen kuitenkin puhuttiin ja kuunneltiin. Valtava väkimäärä jäykistää väkisin. Olin puheenjohtajana Naurun paikoissa, yritin rakennella siltoja puheenvuorojen väliin. Parhaiten tehosivat Jaakko Hämeen-Anttilan oppineet kiemurat ja Ilmari Susiluodon venäläisvitsit. Ihminen kaipaa naurua. Vähemmän se kaipaa viisaita analyysejä. Vielä vähemmän se tänään kaipaa julistusta.

Hesarissa oli puhe huumorin puutteesta nykyromaaneissa, ehkä siinä on perää. Ainakin huumorin muodot ovat muuttuneet, sävyt joko koventuneet tai piiloutuneet. Siitä puhuin minäkin entisen oppilaani Anna Sirenin haastatellessa Tampereen radioon.

Seela Sella ja Veikko Honkanen ovat loistavia artisteja, lausujina ja lukijoina erinomaisia. Esityksiään kuulimme sekä salissa että kaupungin vastaanotolla. Vahinko että Kirjatoukkien iltamat on haudattu, nyt kansa jakautuu kahteen luokkaan, jotka eivät illan mittaan kohtaa.

Paras esitys tuli pakinaseminaarissa tänään aamupäivällä. Pasi Puupponen kertoi hienosti isästään Aapelista, lämpimästi ja suorasukaisesti. Seelan ja Veikon pakinanäytteet kruunasivat kirjailijaprofiilin. Bisquit oli siinä oikeassa, että pakinoitsijat ovat kuoleva laji. Onko enää muita kuin hän ja Pitko. Tärkeitä kolumnisteja kyllä riittää joka oksalle. Pitäisikö ryhtyä pakinoitsijaksi? Olli teki kuusi pakinaa viikossa kuten Jukka Sarjala muistutti, aina iskeviä, mutta apuna olivat myös monet formulat ja tutut tyypit. Aapelin vakavampaa poliittista puolta en muistanutkaan, hyvä kun Pasi siitäkin kertoi. Mainio seminaari.

Kaikkiaan vaikutta siltä, että päivät onnistuivat paremmin kuin aikoihin – ainakin julkisuudella mitaten. Kirjallisuuskerhojen ja lukupiirien läpimurto merkittävä. Ohjelmatoimikunnan puheenjohtajan Kirsti Mäkisen suureksi voitoksi on kirjattava tämä päivien huipennus. Hän ideoi teeman ja uudistukset.