Pyynikistä jatkuu jonkun verran keskustelu. Yksi puolustaa tavallisen kansan oikeutta nauraa itselleen, toinen paheksuu humalaisella naurattamista. No sitähän on tehty aikojen sivu, se on suomalainen leipälaji. Murheellista silti.

Kun tässä eräs kommentoija huomauttaa, ettei kesäteatteri ole intellektuelleja varten, niin voisipa vastata, että eihän Linnakaan intellektuelleille ensin kelvannut, vaan tavalliselle kansalle. Tulivathan ihmiset oikein joukolla Pohjantähteä ja Tuntematonta katsomaan Pyynikille vielä 10 vuotta sitten. Mihin aika on äkkiä muuttunut? Nuoret intellektuellit katsovat niitä nyt Suomenlinnassa. Ulkoilmateatterilla voisi olla samat kriteerit kuin muilla, kasvattavatkin tarkoitusperät. Vai onko ihmisiä, jotka maksavat mielellään ihan tyhjästä huvista. Ilmeisesti.

Muistettakoon että maailmandramatiikan huiput luotiin Kreikassa taivasalla, Pyynikin kaltaisissa teattereissa. Onko ihmiskunta degeneroitunut helpon naurattamisen karjaksi runsaassa 2000 vuodessa vai onko tason madaltuminen vain aikamme pohjoinen ulottuvuus? (No jaa, nopea vastaa ettei Aiskhyloskaan ylen hienoja keinoja käyttänyt jostain roomalaisesta Plautuksesta puhumattakaan. Huvitellaan siis vapaasti kukin tavoillamme.)

Linnasta ja Pohjantähdestä keskusteltiin Harakan ohjelmassa itsensä presidentin kanssa. Sama sopusointuinen hymistely jatkui, kukaan ei aseta yhtään tulkintaa kyseenalaiseksi. Miten olisi Linnan uudelleen arviointi tänä aikana? Ei elettäkään siihen suuntaan. Kukaan ei tietenkään muista Sillanpään Hurskasta kurjuutta, kun ihmetellään miksi kapinasta ei aikanaan puhuttu. Se oli aikalaisraportti verekseltään 1919. Näkemykseltään ehkä kestävämpi ja syvällisempi kuin Linnan kuten Matti Pitko Aamulehdessä huomauttikin. Mutta Linnalla oli käyttöä 60-luvun sukupolvelle ja myöhempinä vuosikymmeninä. Entä nyt? Siitähän pitäisi keskustella. Mutta ei, Harakka vilkuilee vuoroin lunttiaan ja vuoroin Kortelaista eikä Halosen sinänsä punnitulle puheelle löydy mitään vastavoimaa tästä nuoremmasta polvesta. Miksi muuten kirjallisuusihmiset eivät tee kirjallisuusohjelmia? Jospa Jaakko Syrjä ja Yrjö Varpio olisivat keskustelleet Halosen ja vaikkapa Jari Ehrnrothin kanssa. Siitä jotain olisi tullut, aika olisi pitänyt kolminkertaistaa. Miksi keskustelut ovatkin niin lyhkäisiä ja pintapuolisia.