Varsin mahtavat Armfelt-juhlat polkaistiin pystyyn Tarvasjoella.
Gustaf Mauritz Armfeltin syntymästä tulee 250 vuotta, mies syntyi Juvan puustellissa Tarvasjoella 31.3.1757; siinä aihetta keväästä saakka jatkuneisiin tapahtumiin.
Pääsin mukaan lauantaina urheilukentälle, missä oli karnevalistista menoa ja soppatarjoilua. Sen jälkeen katsottiin kesäteatterissa Merja Isotalon kirjoittama ja ohjaama ”näytelmäpeli” Everstin salaisuus, missä varsinkin Armfeltin naisseikkailijan maine nousi aiheeksi. Myös juoniteltiin sotaa Venäjää vastaan, missä tarkoituksessa Kustaa III vieraili valehahmossa paikalla. Muuten kuvattiin säätyläisten ja yhteisen kansan elämää kesäkuussa 1788 Salomoninpäivän aikaan.
Näytelmä oli positiivinen yllätys siihen nähden, että olin Marjalta (joka näytteli ansiokkaasti kievarin emäntää) päässyt siihen käsitykseen, että kyseessä oli pienehkö kuvaelma. Näimmekin kokopitkän kolminäytöksisen, jonka keskimmäinen näytös oli kekseliäästi sijoitettu välikahveille sisätiloihin. Puvustus oli paneutunutta ja silmiä hivelevää, suunnittelijana Sanna Vuohijoki, joka myös näytteli Hedvig de la Gardieta, Armfeltin laillista puolisoa. Kaikki puvut valmistettu tätä varten! Päähenkilö (Marko Tuominen) riittävän salskea hahmo. Visuaalisesti hieno, melko sujuva ja asiatiedoiltaan pätevä näytöskappale. Vielä näytellään maanantaina ja keskiviikkona.
Illalla oli tyylikkäät ja maittavat illalliset Yli-Tuomarilan kartanossa Juvan kartanon hinnoiteltua kuulemma itsensä ulos tapahtumasta. Kartanoiden kamppailua varsinaisen Suomen vanhoilla kulttuuriseuduilla. Näytelmän henkilöt roolipuvuissaan antoivat iltaan oman säihkeensä, samoin musiikkiohjelma ja vapaat puheenvuorot, joita varsinkin käytti aiheeseen ja sukuun perehtynyt Günter Brüninghaus Viurilan kartanosta Halikosta.
Sunnuntaiaamu huipensi juhlallisuudet. Wuoden 1693 kaavan mukaan pidetty jumalanpalvelus Tarvasjoen kirkossa oli kiinnostava ja monivaiheinen arkaaisine kieliparsineen ja vanhasti laahaavine virrenveisuineen päättyen ehtoolliseen. Kirkkoväki oli asianmukaisesti mustiin pukeutunut ja istui se naiset vasemmalla ja miehet oikealla puolen käytävää. Kirkkoherra, teol.tri Esko M. Laine osasi hyvin ja mahdikkaasti lukea Agricolan tekstiä ollen vaikuttava näky aikaan liittyvässä asussaan, kalotti päässä. Kuulutukset kruunasivat seremonian.
Tutustuimme Armfelt-näyttelyyn museossa, joimme kirkkokahvit ja sain pikaisesti vapautua kirkkovaatteista, jotta ehdimme tällä kertaa oikeaan Juvan kartanoon, jonka pihamaalla saimme kuulla valistavia puheenvuoroja. Kotiseutuneuvos Kalervo Mäkinen muistutti aivan oikein Armfeltin hieman unohtuneesta asemasta eräänä historiamme merkittävänä diplomaattisena hahmona, jonka ansiosta mm. Viipurin läänin liitettiin Suomeen 1800-luvun alussa. Hän ennusti myös tutkimuksen nostavan pian Armfeltin uusin näkökulmin esiin. Aikansa suvereeni eurooppalainen vaikuttaja, Mannerheimiakin maineikkaampi. Kaari Utrio palautteli konkreettisesti mieliin kuinka köyhää oli elämä Suomessa vielä 1700-luvulla. Terveellisesti hän huomautti, että jos sen ajan ihminen saapuisi nyt luoksemme 2000-luvulle, hän uskoisi tulevansa taivaaseen: kaikilla on ruokaa ja kipulääkitystä, lapset eivät kuole pieninä, synnytystä ei tarvitse pelätä eikä käydä jatkuvia sotia. Silti me aina valitamme jostakin.
Voipuneina mutta tyytyväisinä päättelimme kaksipäiväiset juhlallisuudet. Helle säesti täydellä terällä, silti vire pysyi virkeänä. Jaa-a, enpä haluaisi vertailla, mutta mahtaisiko Hämeenkyrön mahtipitäjä enää nykyisellään pystyä samaan kuin pieni 2000-päinen Tarvasjoki. Sehän nähdään ensi vuonna.
Marja kiusaantuu kun aina kehun häntä, mutta hän nämä kyllä pisti alkuun ja oli keskeisenä Armfelt-toimikunnassa muiden rooliensa ohessa. Sikäli hänen 30-vuotinen kaarensa Tarvasjoella sai upeimman mahdollisen lähtöhuipennuksen, jota kelpasi näin monin tavoin mukana juhlistaa.