Tuntuu tyhjältä, ällistyttävältä, kun käsikirjoitus pääseekin loppuun, kuin yllättäen. Vielä on paljon työtä, ei syytä liikaa iloitella. Mutta huojennus, välietappi.

Saunassa alkaa tuntua, helpottaa. Helle ja valo vauhdittavat ajatustoimintaa, työkin saa siivet. Muistan Jouko Tyyrin vanhan ehdotuksen: kesällä tulisi tehdä kovasti työtä ja pitää lomaa pimeään aikaan talvella. Ennen maatalousyhteisössä näin tehtiinkin ja terveinä elettiin.

Vielä Vanhasesta, kun luen hämmästyneenä kauppajonossa, että ovat heitelleet Merikukan kanssa vessapaperirullaa kilpaa Kesärannassa. Joka näkee vain tämän, tuhahtaa taas pääministerin lapsellisuudelle. Jutusta käy ilmi, että leikin keksi ryhmänjohtaja Timo Kalli hallitusryhmien kesätapaamisessa. Siis ketkä ovatkaan lapsellisia? Ja eikö aikuisten leikkimielisyys olekaan hyvä asia.

Minusta pääministerin ns. nolot tilanteet ovat perin inhimillisiä ja jokapäiväisiä. Pitäisikö olla tarkoin vahdittu ja läpeensä sliipattu johtaja. Media tekee kaikesta läpinäkyvää. Ei kai kukaan voi etukäteen sopia, että naisystävä ei sitten heittele rullaa. Sitä paitsi vapaana kulkeva poliittinen johtaja on erilainen kohde kuin turvatussa liitossa elävä. Mitä olisi kirjoitettu tänään, jos naimisissa olevan pääministeri kiipeäisi yöllä sairaanhoitajaopiston ikkunasta sisään. Näin kerrottiin aikanaan Kekkosesta.

Tärkeämpää asiaa. Kun G8:n kokouksessa johtajat voivat tavata ja keskustella ja vähän purkaakin ja vaikkapa vain hurskastella ilmastonmuutoksesta – onhan se joka tapauksessa jotakin, mahdollisuus pieneen liennytykseen tai edistykseen. Minkähän takia nämä mielenosoittajat vainoavat juuri näitä tapaamisia? Vasta nelisensataa on loukkaantunut, toiset vakavasti, rauhan ja tasa-arvoin puolesta tietysti. Mielenosoittajien eräs puhetorvi näkyy olevan Johanna Nuorteva, suurta sukua. Millaisen pakinan kirjoittaisi aiheesta isoisoisänsä Väinö Nuorteva alias Olli…