Tätä vain, suven ihmeellisyyttä. Vaikea pysyä sisällä kirjoitustöissä. Ripustettu riippukeinut, leikattu ruohoa, lämmitetty saunaa, yritetty edes vähän laiskotella. Ei tahdo onnistua, kirja valmistumaisillaan.

Marjalla juhlavat koulun päättäjäiset eilen, on saanut siinä nainen huomiota kerrakseen! Kuinka moni eläkkeelle lähtijä kiipeää puuhun, lyö ja juoksee kunnareita koulun pesäpallomatsissa, hiihtää viimeisen koulumatkan rullasuksilla, ylipäätään hilluu ja hurjastelee nuoren teinin tavalla? Ja kuuntelee sitten suviyössä kehrääjälintuu…

Miksi eilen piti puoleksi tunniksi keskittyä Kari S. Tikkaan (kuukausiliite) – oliko sittenkään niin merkittävä henkilö, vaikka kuolema kyllä huomattiin. Pari kertaa puhelimme, taisi käydä meilläkin Elinan opettajana 70-luvulla, joillakin jatkoilla tai sitseillä; hyväntuulinen, nokkela, vähän ilkeä ja hyvin kyyninen kaveri. Urbaanin pintaelämän esikuva, varmaankin alansa asiantuntija. Kenties tuo kaksoiselämä kiinnostaa, Dr Jekyll ja Mr Hyde.

Yhtä hassua oli palata vieläkin Jäätteenmäen kujanjuoksuun yksityiskohtaisesti. Hyvin tehtyjä suuritöisiä juttuja olleista ja menneistä, ei kovin uutta esiin tuovasti.

Elokuvaa juhlitaan ja Matti Kassilaa vallan aiheellisesti. Katselimme teeman eilen illalla, hyvä viisaita puhuva dokumentti ja jälleen kerran Elokuu. Hieno alku, Topi Mäkelän syvätarkka kuva alkoholistista: kun on kolme alan miestä asialla – FES, Kassila ja Mäkelä – kuvassa ei toivomisen varaa. Naisetkin vahvoja, nuoret herkkiä, mustavalkoinen kuvaus tavoittaa helteen sävykkäästi. Senni Niemisen Niemiskä on mainio. Sitten loppu melkein pilaa hienon elokuvan takautuvine selittelyineen, mutta niinhän tekee Sillanpääkin. Olisiko parempi dramaturgia malttanut sirotella psykologiaa viitteellisemmin pitkin matkaa? Toisen minän syytöspuhe on jostakin – Bergmanilta? Kerran kertoja osuu juuri oikeaan kohtaan: Maunon ja Iitan latokohtauksessa. Siinä on aitoa sillanpääläistä ennakointia, kertojan vapautta. Monin kohdin Kassila tajusi Sillanpäätä aivan vaistonvaraisesti ja osui ytimeen.

Eeva-Liisa kertoi nähneensä Keravan Elokuun ja pitäneensä sitä hyvänä. Tosin ei tuntenut romaania eikä elokuvaakaan. Ilmeisesti teoksen ytimessä on jotain, mitä oikaisevakaan sovitus ei kokonaan pyyhkäise menemään.

Vesi on äkkiä lämmennyt uimakelpoiseksi. On saatu uudet rappuset saunan eteen ja laituri korjatuksi ansiokkain apuvoimin. Erinomaista. Suvi saa puolestamme jatkua. Odottelemme vain Marjaa, joka purkaa huusholliaan ja harjoittelee Tarvasjoella näytelmää tulevaa Armfelt-juhlaa varten.