Esa Seppänen on väitellyt Kekkosen ja neuvostojohdon suhteista, puhuikin asiaa aamulla tv:ssä. Kahdenkeskiset suhteet jälleen kunniaan Venäjän kanssa! Olisi korkea aika. Laajasti ihmetellään, että presidentti repii ovia Amerikoissa samaan aikaan kun olisi tärkeää hoitaa suhdetta Putiniin. Pantava toiveita uuteen ulkoministeriin, pääministerikin on aika hissuksiin.

Olen lukenut Seppäsen kirjaa Miekkailija vastaan tulivuori, jossa onkin tiheitä ja yksityiskohtaisia kuvauksia Kekkosen ja Hrustshevin värikkäästä yhteistoiminnasta takavuosina. Harva adjutantti pystyy näin analyyttisiin kuvauksiin oman kokemuksen, hyvien tietojen ja kielitaidon pohjalta. Kekkosen merkitys nousee kaiken riepotuksen jälkeen.

Toinen sykähdyttävä lukukokemus oli Aale Tynnin Kuva kaivattuni, jossa tulkitaan P. Mustapään runojen taustaa ja kahden runoilijan vaikeaa, estynyttä, lopulta onnellista rakkautta. Aikanaan kohuttu kolmiodraama saa läheistä, ujostelematonta valaisua Tynnin tyttären Riitta Seppälän toimittamassa kirjasessa. Vähän tämän julkaisemista on ihmeteltykin, mutta Katariina Eskolan mittavien toimitusten jälkeen se on kyllä hyvä täydennys. Martti Haavion ja Elsa Enäjärven avioliitto näyttäytyy nyt kokonaisena, pohjaltaan traagisena mutta kulttuurihistoriallisesti rikkaana ja hedelmällisenä yhteytenä. Niin ja kuka vielä väittää, että runoja ei voi tulkita elämäkerrallisesti. Tällainen käsitys oli ainakin aiemmin vallalla akateemisissa ahtautumissa. Taitaa olla vieläkin. Tynnin analyysien jälkeen käsitys rapisee omaa kuivuuttaan.

Kävin lauantaina pitämässä juhlapuheen täällä Heiskalla Pirkan kylien juhlassa, hyvin meni ja väkeäkin riitti. En tiedä kuinka laajasti sitä siteerataan paikallisessa, joten pistän sen kokonaisuudessaan taas tuonne kirjoituksiin. Tulihan edes vähän tuuletetuksi yhtä sekä toista.

Kävimme sunnuntaiaamuna Teerinevalla katselemassa lintuja (lehtokurppa tiellä, teeri ja metsokin kohahtivat ja käki kukkui!) ja kasvimaakin on kylvetty, vene tervattu, kokkoa rakennettu, kesäkin voi pian alkaa.