Tyyni työpäivä, Marja kirjoittaa kotona viimeisiä todistuksiaan.

Kaari Utrio kirjoitti viisaasti Hesarissa (15.5.) opettajan asemasta entisinä ja nykyisinä aikoina. Juuri näin on, nyt luullaan että voidaan huudella ja tehdä mitä vain, kun sanktiot on korkeissa virkamiespäissä päätetty poistaa. Tulokset nähdään. Pienessä Viljakkalan Karhen koulussakin on huoriteltu, ja opettaja läimäytti oppilasta päin näköä. Ihan oikein. Ennen kansakoulunopettaja oli kunnioitettu kylän sivistysrientojen primus motor. Marja on kertonut, että hänen oppilaansa (nyt 5. luokka) eivät ole koskaan huudelleet, päinvastoin rientävät avaamaan oven opettajalle, tervehtivät ja puhuttelevat asiallisesti (ei opeksi saati etunimellä) ja seuraavat hiiskumatta opetusta. Sellaistakin on, riippunee opettajan persoonastakin aika paljon.

Luin vasta Aamulehdestä (13.5.) Apusen lennokkaan teilauksen Tampereen puiden kaatamisvimmasta. Nuori polvi sitä Apusta mollaa, mutta tässä poika puhuu oikeata asiaa, usein muulloinkin. Kyllä minuakin aina kirveltää, kun näen rujon ja paljaan Hämeenpuiston; mikä lepuuttava lehtevyys entisinä aikoina. Liika varominen menee naurettavuuksiin, ihminen voi saada mitä vain päähänsä ja kuolla missä vain, elämä ylipäätään on vaarallista, tekivät virkamiehet mitä hyvänsä.

Ja vielä on kiitettävä Ilkka Kanervaa, viimein selkokieltä puhuva reipas ulkoministeri, joka karistaa turhan mystiikan ja ympäripyöreyden. Pitäisi nyt vain muutamia kielikuviaan elossa, nekin virkistävät. Viimeksi ministeri puhui venäläisille harvinaisen selvää suomea, suosio sen kuin kasvaa. Ei ihme että Halonen nurputtaa. Kuinka Tervo lohkaisikaan Uutisvuodossa: presidentti on keksinyt, että syypäitä Viron ja Venäjän patsaskiistaan olivatkin suomalaiset toimittajat!

Siinähän sitä lehtikatsausta. Digiboksini oikuttelee, värit välillä katoavat, tuli myös vihreä puoliblanssi kuvan alalaitaan, mutta se saatiin sentään poistetuksi. Analoginen toimii ihan hyvin. Uusinta kansanperinnettä voisi kerätä SKS:aan: minä ja kiusankappaleeni. Näin sentään Uefa-cupin loppuottelun. Mikä maalivahti Sevillalla! Kommentaattorit ovat hauskoja: jos maalivahti torjuu vaikean maanuoliaisen heittäytymällä eikä saa heti palloa pysymään näpeissä, hän haparoi…

Seuraamisen arvoinen on myös minisarja Speer und Er. Speeriä näyttelee sama heppu kuin kirjailijaa loistavassa elokuvassa Muiden elämä. Suuruudenhulluus voi iskeä yhtä hyvin nykypäivän toimijoihin. Kuka sattui kuulemaan kyläkauppias Vesa Keskisen haastattelua radiosta. Hiukan pelottavia visioita. Muu ei enää tyydytä kuin maailman suurin. Viimeksi Erkki Kauhasen tiedekahvilassa siunattiin ettei tullut sentään Suur-Suomea, pullisteltaisiin vielä enemmän. Kaiken turhan radiolöpinän seasta tiedekahvilassa kuulee jänteviä keskusteluja. Kun kumppanina oli Jukka Hankamäki, juttu kulki rivakasti ja älykkäästi aiheesta toiseen. Myös Kirsi Virtanen on hyvä. Hänen puheensa tyttöjen ympärileikkauksesta karsi selkäpiitä kauan. Feministeille työkenttää! Ettei tarvitse tekoteoreettisesti pohtia onko yleensä olemassa eri sukupuolia.

Ulkona nousee kirkas kevätpäivä, mutta iskettävä vain kirjoitustöihin täällä yläkerran pimeässä, ei auta.

PS Muistan tänään tytärtäni Almaa, joka täyttää vuosia ja valmistautuu ohjauskoetokseen Myllykolussa. Teatterinsa Valaja sai Pirkamaan kulttuurirahastosta huomattavan apurahankin, hienoa. Silja Sillanpään kirjoittamaan Kuohuun nyt ensi suvena keskitytään, se Elokuu tuli turhaan sotkemaan tähän väliin, siihen on vielä vuosi aikaa. Sorry ja Onnea Alma!