Muistan minäkin ärsyyntyneeni Paavo Väyrysen koukuista Koiviston hallitessa ja varsinkin juuri ennen. Hallituksen hajoitusyritys Kekkosen sairastuessa oli epätoivoinen manööveri, uhkapeliä maan tulevaisuuden kustannuksella. Heikosti kävi myös porvarien salaliitolle ja uudelle hajoitusyritykselle Esko Ahon hallitessa.

Mutta mitään en voi sille, että Paavon uusi ilmaantuminen tuntuu kotoiselta ja virkistävältä. Taas alkaa tapahtua. Varmaankin mies on oppinut jotakin eikä ryhdy heti venettä keikuttamaan. Mutta hiljaa hän ei pysy, se on varmaa. Paavo on sanonut olevansa tarmokkaimmillaan syyskesällä. Odotellaan ensimmäisiä näyttöjä.

Maa saa maailman naisvaltaisimman hallituksen. Mistähän naiset pian enää voivat valittaa. Edellyttäen että naiset saavat jotain aikaan. Keskustalla on kyllä niin kova mieskolmikko, että se määrää tahdin, ei voi mitään. Kokoomuksen intomieletkin joutuvat peesailemaan.

Elokuva Kirjavat hunnut ei tietenkään kykene pitämään yllä Maughamin romaanin ironista jännitettä, vaikka ylimääräistä dramatiikkaa ja joukkokohtauksia on lisätty. Nähtävillä myös komeita kiinalaisia maisemia. Puolisoiden lähentyminen tapahtuu tässä liian suoraviivaisesti. Heidän väreilevää etäisyyttään Maugham kuvaa mestarillisesti, herkkä naispääosa tavoittaa siitä enemmän. Mutta laatutyötä ja hyvää joskin hieman pitkittyvää viihdettä.