Pirkanmaa kuohuu, kun Marja Tiuraa ei hyväksytty ministeriksi. Liian suosittu on aina uhka muille. Johtajakokemusta ei ole ennenkään ministereiltä edellytetty. Ehkä Katainen arveli, ettei pääministerin lähipiiriin pidä ohjata enää uusia kauniita vapaita naispoliitikkoja.

Ike Kanerva tulee vielä tuottamaan paljon iloa meille politiikan penkkiurheilijoille. Ulkomaisetkin kollegat pääsevät nyt osallisiksi hänen kielikuvistaan. Toivottavasti ne eivät vesity käännettäessä. Odotan vesi kielellä, kuinka Ike alkaa muotoilla Nato-lähentymistämme.

Tänään on jännitettävä sitä, pääseekö Paavo Väyrynen sittenkin hallitukseen. Jos hän tosiaan saa maatalousasiat kontolleen, on yhdyttävä tv-kommentaattoriin: eipä käy kateeksi EU-komissaaria, joka joutuu Paavon kanssa vastakkain. Kunpa Matti nyt ottaisi konkarin, tulisi vähän edes väriä unettavaan hallitussopuun.

Kuinkahan täällä kulttuurissa nyt olisi suu pantava, kun ministeri ei mennytkään jakojäännöksenä, vaan sen ottaa puoluejohtaja ja hallituksen sisäpiirin vaikuttaja Stefan Wallin, joka vaikuttaa lisäksi fiksulta kaverilta. Kyllä häntä silti ehditään röykyttää ihan tarpeeksi. Löytyykö substanssia, entä visioita? Arvatkaa potuttaako Donneria. Kun posti viimein tulee RKP:lle, hänen ylimielisyytensä on ehtinyt väistyä kentältä.

Hallituksella on kaksi sormea heristelevää paimenta, presidentti ja puhemies, jotka eivät ajattele ihan samalla tavalla. Nyt on Vanhasen suuri tilaisuus kohottautua koko mittaansa. Miestä on taidettu haukkua vähän liian aikaisin.