Tiburtiuksen päivä, kesäkauden alku vanhaan aikaan. On siis palattu siihen; nythän kesä lähti täysillä. Lempeä helle hyväilee Vanajan kylän lapsosia.

Katiskat järveen, ei vielä haukipuikkareita, mutta äijät väittää että mäti juoksee jo. Minä sen sijaan juoksen lautapoikana ensin Vakerilla viikolla ja nyt Ikaalisten perällä, missä hirsiä sahattiin lähes historiallisella raamisahalla ja hyvin kävi. Paitsi että en ole luotu näin rajuun rehkimiseen. Raskas kuusilauta kimmahti työn tuiskeessa pukeilta suoraan nenään. Melkein rustot rusentuivat, mutta selvisin naarmuilla ja verenvuodolla. Vaan tulipa kasalle puolisensataa järeää hirttä, täyttä ainetta, ja leveää vuorilautaa mittava pino. Tauno oli taas tärkeänä tukena ja kymppinä. Työtä jatketaan.

Marja saa pihatöissä ihmeitä aikaan ja minäkin siivoan linnunpöntöt ja kaadan muutaman tarpeettoman puunhuiskaleen, joka häiritsee parempien kasvua. Illalla saunomme Törmällä ensimmäistä kertaa, aurinko paahtaa rantaan vielä yhdeksää käydessä niin että tarkenee venytellä alastomana seinustalla. Hämmästyttävä varhaissuvi!

Huomenna laitamme puutarhakalut pihalle, avaamme kesäkauden, sinivuokot ja krookukset helakoivat, punarinta laulaa pakahtumaisillaan, aamulla varhain jo herättää. Ihmeellistä aikaa, ja toiset siellä hallitusta kasaavat. Kuulostellaan kuinka käy.

PS On jo sunnuntai-ilta ja kuulostaa siltä, että hallitus on saatu kasaan ja kokoomus kahminut parhaat postit, kulttuuri menee RKP:lle ja oikeus vihreille. Epäsovinnaisia valintoja, mikähän Matilla meininki. Niinistö voi nyt valita kolmesta mahdollisuudesta. Kehuvat kilpaa hyvää henkeään – vaan millainen lienee henki SAK:n juhlilla Tampereella… Taitaa jäädäkin poliittiseen historiaan tämä suvinen sunnuntaipäivä.