Palannut Mikkelistä, missä viritettiin uutta Hanget soi -tapahtumaa lähinnä T.J. Särkän ja viihteen ympärille. Puhuin Särkän suhteesta kirjailijoihin jokseenkin tyhjälle salille, mutta vielä ammottavampi oli kato mainiossa elokuvamusiikille omistetussa konsertissa illalla.

Eihän esitelmää kukaan tule kuulemaan perjantaina parhaaseen kauppa-aikaan kello viideltä, mutta mikä esti yleisöä löytämästä harvinaista konserttinautintoa?

Jyri Nissilä johti Mikkelin kaupunginorkesteria, ohjelmaan oli löydetty helmiä vanhojen leffojen uumenista kuten loistava juontaja Peter von Bagh muutamaan otteeseen totesi. Merja Larivaara ja Taneli Mäkelä juhlivat solisteina, eivät nyt ihan Birgit Kronströmin tai Tauno Palon valovoimalla mutta kauniisti kuitenkin. Hannu-Ilari Lampila kirjoittaa konsertista tänään Hesarissa aika kohdalleen mikäli voin ymmärtää. Orkesteria olisi voinut kehua enemmänkin, ilmeisen nopeasti oli paneuduttu vaikeisiin ja moniin ensimmäistä kertaa näissä puitteissa kuultuihin teoksiin. Kokoonpanojen vaihtelut toivat eloa konserttiin. Varmaankin Hanget soi lähtee nousuun alkuvaikeuden jälkeen. Omaa juttuani vielä muokkailen, paikan päälläkin tuli lisää tietoa ? varsinkin Petterin rennosti heittelevistä juonnoista.

Helsingissä tänä täydenkuun aprillipäivänä: oikea elokuvakasauma. Sekä arkisto Orionissa että kaupungin kulttuuritoimi Rexissä näyttävät Renoirin klassisisa elokuvia kankaalta, joten nähty kolme: Elena ja miehet, Ihmispeto ja Suuri illuusio. Ensimmäinen lempeän naiivi sekoilu, jossa rakkaus voittaa politiikan (edelleen toimiva teema kuten nähty), toinen väkevä Zola-filmatisointi, missä nautin erityisesti junakuvista, rata- ja asemanäkymistä, veturin dynamiikasta. Hienoa kuvitusta nuoren Waltarin kirjoihin! Ja kolmas olikin sitten jo nuoruuteni paras elokuva ja näyttää sellaisena pysyvänkin. Ei ole suurempaa ihmisyyden, rajattoman veljeyden ja syvän humanismin puolustusta kuin Suuri illuusio. Se on nähtävä aina kun tilaisuus aukeaa. Sitä paitsi pääsiäinen ja koko vuosi on pelastettu: tulin suloisesti virvotuksi yläkerran pienen kaunottaren toimesta! Nyt vain kohti ensimmäistä sunnuntaita kevätpäivän tasausta seuraanneen täydenkuun jälkeen, mikä olikin eilen. Kyllä kaupungissakin kuun näkee kun vähän kohottaa katseen katulamppujen yli. Uljas päivä, ihmeellinen