Upeana nousee vaalipäivä, sinivalkoisena, on satanut ohuesti lunta.

Mitä tapahtuu iltaan mennessä. Lehdissä ei ole juuri muuta kuin vaalimainoksia. Elämme niin leppoisaa aikaa että dramatiikka on kaukana. Muistan minäkin monet vakavat vaalit. Näihin on kuulemma tuloslaskentaankin tahdottu lisätä viihdettä. Taas yksi pudotuspeli, nähdään pettyneet ja riemukkaat naamat suorassa kuvassa. Politiikka on jännitysleikki.

Irakin sodan vuosipäivä lähenee. Lehdestä jäivät vainoamaan sen pikkupojan silmät, joka oli menettänyt molemmat käsivartensa.

Eilen F.E. Sillanpään Seuran vuosikokouksessa kohoili taas vähän henkeä. Puhuttiin Rauhamäen kohtalosta, komea hirsirakennus on jo muodostunut rasitukseksi rahapulasta kärsivälle seuralle. Päätettiin perustaa toimikunta miettimään mahdollista myyntiä tai uutta käyttöä. Näinhän asiat etenevät.

Seuran loistoajat olivat 70- ja 80-luvulla. Sitten into alkoi hiipua. Näin käy normaalisti, aika aikaa kutakin. Nyt voitaisiin taas nousta. Kirjailijoiden nimikkoseuroja syntyy kuin sieniä sateella. Nämä vanhemmat ja arvokkaat voisivat olla omalla tyylillään reservissä. Niillä on perinteensä ja voimansa.

Kuultiin valtuustoaloitteesta, jossa Hämeenkyröä ehdotetaan kulttuurikunnaksi. Nyt on vain niin, että se ei ole minkäänmoinen kulttuurikunta nykyään. Jospa aloite innostaisi, sehän on mahdollista. Asiat harvoin etenevät nimityksillä. Tampere ei missään nimessä ole Suomen teatteripääkaupunki, mutta teatterikaupunki se on, vilkas ja dynaaminen.

Menihän tiukoille vaalien valvonta. Keskusta näytti menettävän paalupaikan, vaan rima pysyi huojuen ylhäällä. Urheilukieli on aina paras kömpelönäkin. Kokoomus rynni hurjaan voittoon. Demareille voi tehdä hyvää tämmöinen nöyryytys, mutta kuinka levottomiksi menevät työmarkkinat? Tuleeko minkäänmoista tupoa?

Niinistö juhlii omalla ryppyotsaisen vaikealla tavallaan. Kansa luottaa kaveriin, joka ei koskaan hehkuta mitään. Tuleva presidentti, mutta mikä on postinsa nyt? Kuinka ne pärjäävät näin ylivoimaisen tyypin kanssa siellä? Vanhasellakin on tekemistä. Kaksi kirjailijaa: Claes ja Tommy kuluttavat turhaan aikaansa parlamentissa. Millä ansioilla entinen piispa parantaa elämämme laatua, jää nähtäväksi. Onneksi Luhtanen tippui, siinä perheessä voi olla pientä sanailua. Mietaa on kova luu, Marja Tiura ihana. Näitähän riittää, eikä Sasikaan tipahtanut kuin muutamalla tuhannella ja Penttikin piti täällä paikkansa. Kansa pitää siitä, ettei liikoja sano mitään mistään. Kyllä tää sakki hallituksen kietaisee. Onhan porvarilla juhlan aika, tulee vielä vaikeakin paikka. Pääasia että saadaan vaihtelua, ristiveto tuulettaa ja akanat varisevat. Kansa nauttii, mutta Heinäluomalla on totiset oltavat. Kuinka ihmeessä voidaan vaalit tunaroida näin täydellisesti, että ryhmän puheenjohtajakin putoaa. ”Kansa on ahterista”, viestii eräs veikko kännykkään. Kataisen hymy ei voi enempää levitä, alkaa se vastuu painaa mistä Niinistö valmiiksi synkkänä puhuu. Sellaiseen luotamme. Antaa mennä. Meillä meni Marjan kanssa ehdokkaat läpi, joten juhlittavaa riitti. Ja iltahan venähti räntäsateessa rattoisasti. Lisää hauskoja vaaleja!