Sanna Ravin Ansari keskustelun alaisena Kirjakahvilassa.

Oppinut tekijä esitteli teoriansa ja dogmalistansa, jotka valaisivat hyvin miksi kirja tuntuu kovin suunnitellulta, siten tietysti hallitulta ja rikkeettömältä, siis hieman elottomalta. Mutta toisia käsityksiä tuli myös esiin. Polyfoninen rakenne vaikuttaa kyllä kunnianhimoiselta, sitaatit osin aitoja – silti en täysin vakuuttunut että kieli olisi vuosisadan alun isänmaallisen miehen kieltä. Saa olla toista mieltä. Entä voiko kirjoittaa ikään kuin ei vielä tiedettäisi kuinka Suur-Suomen tulee käymään? Myöhempi tieto leimaa väkisin painotuksia. Ilmari Lehtinen käytti ansiokkaan puheenvuoron siitä, miltä jatkosodan ilmapiiri tuntui sen läpi eläneen muistoissa. Kysymyksiä kirvoittava teos, sikäli kiintoisa.

Katselimme vähän jännittyneinä ohjelmaa Kauas pudonneet lauantai-iltana. Juttu tehtiin myöhäissyksyn pimeimpään ja märimpään aikaan, viritys sen mukainen. Ehkä juuri siksi vaatimaton vire tuntuikin aidolta. Vilho pärjäsi hyvin, minä siinä myötäilin. Monet muistot heräsivät mieleen, yöunikin meni. Ihmeen myönteisiä kommentteja ohjelma herätti tutuilta ja kauempaakin. Tehty mikä tehty.

Sää leutoni sen verran, että taas hiihdeltiin jäällä ja lähiladuilla. Marjan viimeinen hiihtoloma päättyi, jäi yksinäinen ilta. Kun taas aamuyöstä herään, katsonkin Oscar-gaalaa. Suosikkejani: Muiden elämä ja Helen Mirren.

PS Ne voittivatkin! The Departed pikapuoliin nähtävä, Matti Salo sitä suositteli aikaa sitten. Hesarissa on Jaakko Anhavalta kova kirjoitus, katsotaan uskaltaako kukaan vastata.