Tieto Waltarin viimeisestä Palmusta, jota ei filmattu, repesi valtuuskunnan kokouksesta. Siihen on tietysti innolla tartuttu. Eilen puhelin pirisi vilkkaasti. Lausunnot Hesarissa ja Iltsikassa osin ristiriitaisia, mutta uutinen ainakin lykkää mahdollista julkaisemista. Yleistä lukunautintoa käsikirjoituksesta tuskin saa, mutta Palmu-friikeille se olisi herkkua. Kassila ideoi ja Waltari kirjoitti, entisten Palmu-leffojen tyylin kyllä tunnistaa ja repliikit voi kuvitella tuttujen näyttelijöiden lausumina. Lukija voisi ohjata käsiksestä mielikuvissaan oman Palmunsa. Teema oli ajankohtainen 60-luvun alussa: vanhan Helsingin häviäminen repimisinnossa. Mukana on Waltarin tuttua alakuloista huumoria. Mutta toistaiseksi tämäkin teos, Lepäisit jo rauhassa, komisario Palmu, saanee levätä rauhassa.

Aamulla Vepan baarissa rovastimme Sakari pohdiskeli punaisten siunaamista, mistä on kirjoittanut paikallislehteen. Onkohan Hämeenkyrö viimeinen pitäjä, missä tätä lykätään. Sekunda järjesteli pöydässä papereitaan. Toiset tilaavat postin baariin, Sekunda säilyttää siellä arkistoaan. Sitten pidimme löysät sisätreenit hallissa, voitin viimeisen erän tarkkuusfutiksessa ja tarjosin kahvit Matille ja Askolle. Jätteenpoltosta riittää loputtomasti parranpärinää, ratkaisun hetket lähestyvät.

Timo Osara on kuollut. Muhkeasti näytteli isäntä Raipalan Jalmaria täällä Töllinmäen tohtorissa 30 vuotta sitten. Aina iloinen veikko, Johannes Virolaisen kova kannattaja. Vanhat kunnon kyröläiset katoavat yksi toisensa jälkeen.

Niin ja Hannu Savola, nuori päätoimittaja poistui kesken kaiken. Ikätoverit aina pysäyttävät.

Muuten: Petäjällä on Hesarissa pieni kuunteluvirhe. Taisin sanoa jotain Waltarin surumielisestä huumorista, mutta se on muuntautunut jutussa suomalaiseksi huumoriksi. No sitäkin, totta kai.