TTT:n Lehtikeisari näkyykin saaneen teilaavia kritiikkejä kautta linjan. Apunen vielä naulasi omat teesinsä Aamulehden alakertaan. Radiosta olin kuulevinani, että ohjaaja Kotkaniemi oli hieman tyytymätön kritiikkeihin, varsinkin Hesarin. Tuskin asiasta saadaan isoa kärhämää. Harvoin enää kriitikot ja taiteilijat ottavat julkisesti matsia.

Lukaisin Napi Lepokorven vanhan kirjan (1983) Sanovat Urpon sammuneen. Siinäkin oli enemmän eloa ja ainesta kuin kankeassa näytelmässä. Huvittavaa että Väinö Linnakin viihtyi Lahtisen piirissä. Napi siinä toimi uutterana välimiehenä. Kirjassa näkyy poikamainen kuvauskohteen ihailu sekä harmi tämän tolkuttomasta viinan orjuudesta. Eipä jaksanut voitoistaan juuri nauttia. Hurjasteluissakin oli jotain väkinäistä, usein poskelleen mennyttä.

Turussa osuimme sunnuntaina hauskaan runomatineaan. Kulttuurikeskuksessa esitettiin runoja ja lauluja Achreniuksesta Risto Vuoriseen, yhdistävänä teemana tietysti hyvä Turku. Arja Lyly ja Riitta Vasenkari siirtyivät notkeasti tunnelmasta ja ajasta toiseen. Siellä kuultiin Erkki Mäkisenkin ’Liehuva liekinvarsi’ naisellisena tulkintana, manalle meni nuorena hyvä mies. Kuultiin myös mainiota Mustapäätä ja ainakin minulle tuntemattoman tekijän Maritta Flyktin riemukas ’Martta Jokinen, Sofiankatu 3’. Löytöjä muitakin, kiva vaivaton ohjaus Marja-Leena Kurosen. Runotunti omistettu Jarkko Laineelle. Kun vielä kerran esittävät, kannattaa Turku-kävelyllä poiketa.