Saattelimme sitten isäni rajan yli rauhalliseen syvään uneen tiistaina.

Vaikka pitkän 97-vuotisen elämän päätös ei tullut yllätyksenä, on silti päällimmäisenä tunteena syvä haikeus ja suru. Viimeinenkin selustayhteys elämän taipaleella on katkennut. Käännekohtaan liittyy samalla kiitollisuus näin kauan jatkuneesta, henkisesti virkeästä ja horjumattomasta tuesta ja kannustuksesta meitä jälkeläisiä kohtaan.

Kokoonnuimme Matti Vanhasen kutsusta Kesärantaan, koko maanpuolustuskurssi 143. Kymmenen vuotta sitten Matti harjoitteli kurssillamme pääministerin tehtäviä ja on selvinnyt nyttemminkin niistä hyvin.

Prikaatikenraali Markku Nikkilä selvitti ytimekkäästi nopean toiminnan joukkojemme koulutusta Porin Prikaatissa. Kävi selväksi joukkojen korkeatasoinen koulutus ja toimintakyky verrattuna vaikkapa jenkkeihin ja britteihin, mistä rekrytoidaan enimmäkseen katujen työttömiä. He ampuvat ensin ja menevät sitten katsomaan mikä rasahti, kärjisti kenraali. Uskomme suomalaiseen sotilastaitoon kasvoi vankkumattomaksi. Sotilaita on aina ilo kuunnella, sillä he puhuvat selvää suomea ja suoraa asiaa.

Nautimme illallisella paistettuja silakoita ja perunamuusia. Matti oli itse valinnut ruokalistan, mistä annoimme hänelle yksimielisen tunnustuksen. Matti myönsi, että kulunut EU-puheenjohtajuus oli huikea elämysten sarja ja ilmeinen menestys mielestämme. Tulevaan vaalikamppailuun hän suhtautui tyylinsä mukaan leppoisasti, liikoja jännittämättä. Porvariyhteistyön rummutus mediassa tuntui lievästi ärsyttävän, samoin muutamat muut mediailmiöt, joita sivusimme TV1:n kehityspäällikön Armi Kyynäräisen hyvällä asiantuntemuksella. Neuvoimme kuinka Armin tulisi yksikköään kehittää. Varsinkin lisääntyvät ohjelmien ennakkomainokset ottavat pannuun uutisia odotellessa, mutta Armi perusteli markkinoinnin tarpeellisuutta näkyvyyden lisäämiseksi kovassa kanavakilpailussa.

Oltermannimme Matti Ala-Huhta vakuutti viihtyvänsä yhtä hyvin Koneessa kuin Nokiassa ja mikäs viihtyessä, kun uutiset vilauttivat hänen omistuksiaan yhtiössä. Se kertoo lujasta sitoutumisesta. Lopuksi pääministerin poistuessa keräämään voimia uusiin taistoihin kurssimme pohjalainen isäntä Risto Pouttu toivotti ”kohtuullista vaalimenestystä” mihin toivotukseen lautasia kalistaen yhdyimme.

Hämeenkyröön on viikon kuluessa laskeutunut luminen talvi. Kahlasin nilkkoja myöten autolta keittiön ovelle. Helsingissä satoi vettä ja paistoikin.

Olihan hämmästeltävää paikallislehden 85-vuotisjuhlanumerossa. Teemaksi oli valittu Rakkaus (!) ja julkaistu valtavan laajuiset haastattelut emeritus rovastimme Hannu Lehtipuun kihlauksesta Anneli-rovastinsa kanssa sekä pienempi jutelma meistäkin Marjan kanssa. Luojan kiitos Marja oli saanut puhelimessa hikeä vääntäen meidän juttuamme lyhennetyksi joutavuuksista. Leena-Maija on vuolas ja sinnikäs päätoimittaja, täytyy sanoa. Uskoisinpa että näistä riittää joka tapauksessa puhetta ja porinaa kahvipöydissä, varsinkin Hannun häkellyttävästä avomielisyydestä. Ihailuni rohkeudesta.

Ylivakerin Tauno, vankkumaton tukimies, tuli vielä illalla tuomaan kukkia ja Hilkan kauniin kortin. Puhelimme pitkän tovin ja nautimme lasilliset punaviiniä. Kuulin tyrmäävän kuvauksen viimeisimmästä maisemallisesta yhteenotosta vanhalla rakkaalla taksvärkkitiellä. Kylän ilme ja yhteishenki ovat peruuttamattomasti rikkoutuneet uusien rakennushankkeiden myötä, ja tunnen kevennystä kun vuoden alusta olen taas kantakirjaltani helsinkiläinen.